Tuomarina varmistuin siitä, ettei tuomarin tehtävä ole parantaa maailmaa, edes omalta osaltaan, vaan soveltaa lakia. Kantin kategorinen imperatiivi on aivan hyvä ajatus tuomarille: ratkaisujen tulee olla sellaisia, että tuomarin mielestä samanlaisessa tilanteessa olisi yleisestikin tehtävä tuo ratkaisu. Tämä ajatus rajoittaa sääliä ja estää lähtemästä seikkailemaan ”asianhaarojen” punninnalle.
- Kemppinen, ammoin, muussa yhteydessä
Minä en tiedä, pitäisikö isoäitien saada jäädä Suomeen. Kysymykseen ei silti voi vastata sanomatta samalla, pitäisikö kaikkien vastaavassa tilanteessa olevien maailman isovanhempien saada asua Suomessa. Ja kenen kustannuksella.
Asiaa sivuten: Keillä on parhaat mahdollisuudet kylmäpäisiin päätöksiin tai lausuntoihin vaikeissa asioissa? Median jahtaamilla poliitikoilla vaalien häämöttäessä? Vai poliitikoilla, jotka säätävät lakeja miettien asioita yleisellä tasolla ilman että jokin kuohuttava tilanne on päällä? Vai lakeja soveltavilla virkamiehillä byrokratioineen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti