lauantai 2. huhtikuuta 2011

Ohjaamossa

Puoli hyllymetriä saksalaisten lentäjien muistelmia sulaa yhdeksi yhtenäiseksi massaksi. Galland, Hannig, Hartmann, Rall, Mölders, Schuck, Zorner...

Lentämisestä innostuneet 30-luvun pojat, purjekoneet ja pyrkiminen sotilaslentäjiksi. Alkuvaiheen ylivoima ja kasvavat pudotustilit. Itärintaman teltat, nuotiolla lämmitetyt maakuopat ja pakkanen. Länsirintaman pehmeät vuoteet chateaussa, viini, siideri ja creme fraiche. Vaa'an heilahtaminen vihollisen eduksi, Spitfiren myöhempien mallien, Lentävien Linnoitusten ja lopulta Mustangien ilmestyminen. Vähenevät polttoainevarat ja kokeneet lentäjät. Lopulta vaikeudet päästä edes ilmaan kentältä tulematta ammutuksi alas. Pikakoulutus Me-262-koneisiin eli joku näyttämässä nopeasti hallintalaitteet ja menoksi.

Erikoisempina muistelot Espanjan sisällissodasta ja toisaalta Jäämeren rannoilta. Ja aikanaan Liittotasavallan ilmavoimien perustaminen ja suihkuhävittäjäkoulutus Yhdysvalloissa.

Lentäjien jonkinlainen herraskaisuus, etäisyys maavoimien tavallisiin sotilaisiin ja raakuuksiin. Hinku takaisin ohjaamoon vaikka ilman toista jalkaa tai murtuneen selkärangan takia topattuna.

Viimeisten päivien sekavuus, komennukset edestakaisin. Yhden ja toisenkin päätyminen Prahaan ja Rusinin kentälle. Sehän lie sama kuin nykyinenkin Ruzynen kenttä, lukijalla vasta leikkaa.

Lopulta pyrkiminen kohti länttä. Vangiksi joutuminen, vapautus, uusi vangitseminen, taas vapautus. Sotavankeus ja pakkotyö neuvostoleirillä.

bf-109

Ei kommentteja: