Aamuaurinkoisella Väiskillä luistelivat vielä koululaiset, mutta on tämä jo kevään odotusta.
Talven kauniit lumimassat enää jalkakäytävien paksuja harmaanmustia jääpolanteita, joilla jalka lipeää milloin mihinkin päin.
Luksusta on läikkä paljasta pitävää asvalttia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Turussa lounastunnilla jää suli kaduilta silmissä ja nosti katujen päälle vähän usvaa vastapainoksi kirkkaalle auringolle.
Se hieno tunne kun on vielä lumista mutta aurinko lämmittää jo kasvoja ihan tosissaan ja sulanut lumi lorisee viemäreihin...
... ja sitten tulee se jakso kun aurinko paljastaa vain pölyiset hiekkaiset kadut ja roskat ja likaiset autot ja ikkunat...
... ja sitten yhtäkkiä: WHOOM: kaikki se vihreys.
Tuo yht'äkkisyys on se mitä olen jäänyt kaipaamaan. En toki niin paljon, että tämän auringonvalon vaihtaisin pois, mutta jo monena vuonna on vain jossain vaiheessa tajunnut, että jaaha se on taas kesä jo.
Suomessa en muista, että kesäkuu olisi koskaan saapunut huomaamatta.
RSS:ää lukemalla on tuo otsikkokuvakin jäänyt näkemättä; tyylikästä. Maali on kuin kolmenkymmenen vuoden takaa, mutta kypärä ja ristikko paljastavat, että kyse on eri sukupolvesta.
Totta, täällä kesäkuu ei koskaan, todellakaan, mitenkään, saapuisi huomaamatta.
Maalit olivat mielestäni ihan samanlaiset 35 vuotta sitten, mutta nyt ei ole niitä teräskehikkoisia puulevyjä, jotka ajoivat samaa asiaa. Ja silloin ei ollut luistinten terissä muoviosia. Ja siihen aikaan Väiski aurattiin reunoja myöten kun kentällä ilmeisesti pelattiin virallisia jääpallomatseja.
Lähetä kommentti