Anthony Beevorin ja Artemis Cooperin Pariisi miehityksen jälkeen 1944-1949 oli sekavuudestaan huolimatta lukemisen arvoinen. Saksalaisten viimeiset päivät, tietty, ja totuus (totuudet) vastarintaliikkeestä ja katukahvilat, filosofit, taiteilijat.
Yhteydet muuhun luettuun: Hemingway, Brassaï ja iänikuinen Giacometti, Sartre, de Gaulle, Dien Bien Phu, Ici Chacal...
Mielenkiintoisinta suurimmat linjat: sodanjälkeisen Euroopan talous, Ranskan halu hyötyä Saarista ja miehitysvyöhykkeestään, levottomuudet ja alati häämöttävä kommunistien vallankaappaus, orastava kylmä sota, Marshall-apu, Neuvostoliiton pyrkimys kammeta Ranskaa irti NATOsta.
Taas pitäisi lukea paljon lisää tästä kaikesta.
Mutta seuraavaksi Operaatio Valkyyria.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mulla jäi viime kesänä kesken, mutta ehkä tästä rohkaistuneena kaivan sen esiin ja luen loppuun.
Minna S.
Johtuisiko tuosta jonkinlaisesta kirjan katkonaisuudesta ja sillisalaattiudesta, että itselläkin jäi muutamaksi päiväksi muiden kirjojen oheen?
Lähetä kommentti