Frederick Taylorin Berliinin muuri 13. elokuuta 1961 - 9. marraskuuta 1989 oli sujuvasti sekä kirjoitettu että suomennettu, ja historialliset murrosvaiheet aina mielenkiintoisia.
Neljän vallan yhteishallinnon muuttuminen ja luutuminen rautaesiripun eri puoliksi. Sotilassaattueessa itäpuolelle porhaltavat jenkit aluksi kieltäytymässä tunnustamasta rajaa, josta ei ollut sovittu.
Kaupungin jakamisen suunnittelu ja toteutus ja ihmisten tuleminen yllätetyksi. Huolella luetellut ihmiskohtalot, länteen murtautunut juna, rajalle kuolleet. Muurin juurelle kuiviin vuotaneet, järveen paleltuneet. Piikkilangan yli loikannut Conrad Schumann, joka aikanaan teki itsemurhan.
Vuoden 1953 kansannousunen itäpuolella. Eristäytyneiksi reppanoiksi kuvatut DDR:n johtajat. Berliini Hrustsevin, Kennedyn, Brandtin ja muun maailmanpolitiikan pelinappulana. Ilmasilta. Ihme sinänsä, että Länsi-Berliini jäi olemaan ja eloon. DDR:n viimeiset hetket, kun selvisi, että tällä kertaa neuvostoarmeijan panssarit eivät enää saapuisi kääntämään kehitystä.
Taloudelliset realiteetit, kuten aina. Ensin aivo- ja taitovuodon volyymi, joka pakotti DDR:n johtajat sulkemaan rajat. Ja sitten maan surkea taloudellinen tila, joka pakotti taas avaamaan ne kun edessä olisi ollut konkurssi.
Muiden elämä (Das Leben der anderen) toissailtana FST5:llä sopi jatkoksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tämäkin hyvä pätkä: Bornholmer Strasse 1989
Kiitos linkistä, elävää kuvitusta lukemalleni.
Taylorin kiintoisa kuvaus, kuinka päätös myöntää kansalaisille "tilapäinen lupa hakea lupaa maastapoistumiseen" päätyi vahingossa julkisuuteen muodossa "rajat ovat auki", ja tulos näkyy tuossa.
Lähetä kommentti