Kyllikki Villan Elämän korkean keskipäivän teema ei ollut ihan fraasin himo, hekuma ja häpeä vaan lähinnä hekuma ja luopuminen. Keski-ikäistyvän naisen tunnepohdinnat ovat tällaiselle y-kromosomiselle sen verran vieras aihe, että keskityin enemmänkin ajankuvaan ja paikkoihin. Harmi vain, että konkreettista oli niin vähän.
Sentään Leppäsuo (se vanha leikkikoulu isossa puutalossa?), Taivallahti, Tunturikadun halli, Mechelininkatu, Seurasaari, Sibeliuspuisto, Taka-Töölöön avautuva uusi uimahalli. Vuosilukujen puuttuessa ne voi päätellä tapahtumista. Anja Samoojan kuolema, Kreikan sotilasvallankaappaus.
Sen ajan elintaso: Radion mykistyttyä ongelmana oli, olisiko varaa hankkia vähittäismaksulla uusi.
Sivu sivulta vei kuitenkin syvemmälle omiin muistoihin ajalta ennen televisiota. Äiti ja lapsi hiihtämässä yhdessä Seurasaareen, ilta kotona kun äiti laittaa hiihtämästä tai luistelemasta palanneelle lapselle iltateetä ja voileipiä ja sitten luetaan yhdessä ja kuunnellaan radiota.
Jostain hyvin syvältä nousee idyllisen lämmin mielikuva juuri sellaisesta illasta. Teepannun pihinä, vohvelikankainen päiväpeitto, Oliver Twist.
Bonuksena maininta paluusta Suomeen M/s Pohjanmaalla. Äitini ei kuitenkaan tainnut enää silloin työskennellä aluksella.
Muutenkin pitäisi lukea ja kävellä enemmän ja roikkua vähemmän netissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
vohvelikankaasta tuli välitön muisto koulukäsitöihin. vohvelikangas oli tekstiilitöiden klassikko. itse sai suunnitella miten pyyhkeeseen tai jumppapussiin kuviot rytmitti.
sitten oli se löylykauha, veistoluokan klassikko. minun tekemässäni oli niin paksu kahva, ettei siitä saanut otetta. veljeni kauhan kuuppa oli melkein wokkipannun kokoinen. kummatkin olivat vinoja ja kuhmuraisia.
patalapusta en saanut neliötä millään. reuna meni aina vinoon. kun yritin kaventaa, se meni toiseen suuntaan vinoon.
kun äiti kuoli, löysin hänen ompelukoristaan 60-luvun lopulla tekemäni, melkein valmiit sini-oranssit sukat, toisen terässä olivat puikot vielä paikoillaan.
Tutuilta kuulostavat paitsi kutominen. Jonkinlainen tekele siitä vohvelikankaasta piti ommella, mutta pyyhekö se oli vai tyynyliina?
Reikäjonojen ajelu ompelukoneella paperiin jäi paremmin mieleen.
Ja veistotuntien tuulikannel ja minimoottorikelkka, jossain vaiheessa.
Kansakoulun veistonopettajan nimi oli Makkonen ja hänen vakituisen kuvitteellisen esimerkkihenkilönsä puolestaan Tahvo Taitamaton.
Lähetä kommentti