Töölöntorin reunalla ja ansiokas elokuvateksti.
Pari irtohuomiota:
Puolivanhat kotimaiset elokuvat kuten mainitut Anssi Mänttärin ohjaukset eivät aina listaudu alansa klassikoihin, mutta ajankuvauksina ja katoavien maisemien tallentajina ne ovat vertaansa vailla. Voisin kerätä tallenteina vaikka ihan siksi. Jarva-boksit ja Kaurismäkiä hyllystä jo löytyykin, mutta miten hyvin saanee noita muita?
"Oikeimmalta" James Bondilta on muka tuntuvinaan kaikista vaihtoehdoista Roger Moore, joten lienen tutustunut leffoihin hänen valtakaudellaan.
Itse asiassa taisin lukea Ian Flemingin Bond-seikkailut ennen elokuvien näkemistä. Sama pätee Mario Puzon Kummisetään, jonka lainasin kaverilta sinikantisena pokkarina..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mika
minulle läheisin kylmän sodan ajan yli-inhimillinen machovakooja on sean connery. skottilaisuus vaikuttaa valintaani paljon.
paras elokuva puolestaan dr no, sillä hitler-kompleksi on aiheena ikuinen. ei taida olla sattumaa, että tässä bondissa pahuuden ilmentymäksi henkilöidään kiinalainen. sellainen kuten venäläinen tai muu idän ihminen sopii kylmän sodan tarkoituksiin.
täytyy tunnustaa, että jameksen machoilu viehättää minua kovasti. hän joutuu tämän tästä vamppaavan naisen valtaan, ja kun käsky käy vakoojahommiin, nollanollaseista saa toimia nopeasti ehtiäkseen vielä hoitaa sänkytyöt.
joskus olisi kiva nähdä jameksella ihan perinteinen ase, mutta tiedustelupalvelun teknikot ne vaan keksivät aina uusia, yhä ihmeellisempiä taikavempeleitä.
Jälkikäteen sarjaa katsoessa Connery taitaa hyvinkin nousta ykköseksi. Sen aikaisissa oli lisäksi jotenkin sellaista pre politically correct -henkeä.
Bondit yhdistävät hyvin viihteen ja pakolliset bond-kliseet, joiden tulee aina olla mukana. Voi katsoa yhtä lailla ironisesti ja analysoiden kuin saalla salaa heittäytyen.
Tästä on tainnut jokunen kirjoittaakin.
Lähetä kommentti