Puusa oikeassa ja väärässä

Skrubu.netin kirjoitus harrastajavalokuvaajista aikamme punkkareina viittasi myös J. Puusaan.

Puusan jotkut ylilyönnit saavat toki katseen harhailemaan kiusaantunesti katonrajassa, mutta kannattaako niistä provosoitua niin paljon kuin jotkut tekevät? Kun ikää tulee enemmän ja mahdollisuuksia ja hävittävää alkaa olla vähemmän, monet muuttuvat suorasanaisemmiksi.

Puusa on oikeassa siinä, että ammattilaisten työn korvautuessa kuvatulvassamme yhä enemmän amatöörien ilmaisella sisällöllä tulvan laatu väistämättä samentuu. (Tämä käsitykseni ei tosin perustu tieteelliseen tutkimukseen vaan oletukseen, että näin on käytävä. Onko vertailtu analyyttisesti vaikkapa päivän sanomalehtien kuvitusta esimerkiksi 1972 versus 2012?)

Puusa on väärässä tai ainakin taistelee tuulimyllyjä vastaan siinä, että paluu entiseen olisi jotenkin mahdollinen ja amatöörit jättäisivät ("journalistisen") kuvaamisen ammattilaisille. Valokuvaaminen ammattina nyt vain on muuttunut, ja sitä yrittävän on vain muututtava aikojen mukana kuten esimerkiksi valokuvaaja Peter Forsgård on blogissaan yhä uudelleen muistuttanut.

Itse voin median kuluttajana miettiä, voisinko tehdä jotain suosiakseni laadukkaita kuvia käyttäviä julkaisuja. Ja vanhempana ja kanssaihmisenä, mitä voisin tehdä edistääkseni jälkikasvussani ja muissa kuvien lukemisen taitoa.

Valokuvauksen harrastajana olen joskus saanut tehtyä kuvan, josta joku on tykännyt. Silti ei tulisi mieleenkään lähteä kuvaamaan vaikkapa jonkun häitä tai muuta ainutkertaista tilaisuutta, vaikka joskus pyydetty onkin. Liian suuri vastuu ja riski amatöörille.
- - -
Kaikki yllä on tietenkin vain sivujuonnetta verrattuna mielenkiintoisempiin kysymyksiin. Kuten mitä kuvaamme, miten ja ennen kaikkea miksi?