World of Tanksissa hörhöt eri puolilta maailmaa iskevät yhteen virtuaalimaisemassa. Vastaan tulee monenlaista pelaajatemperamenttia kuten varmaan kaikissa vastaavissa peleissä.
Kertonevatko mitään ihmisistä niiden takana?
Kulloisenkin pelityylin joutuu toki valitsemaan pitkälti sen mukaan, onko alustana vaikkapa Himmelsdorfin raunioituneena savuava kaupunki vai Prohorovkan aukeat, mutta salasuojaiset kummut ja harjanteet.
Joissain maisemissa toimii oma ehdoton suosikkityylini: Maksimaalinen näkymättömyys kärsivällisesti lehvistön suojassa vaanien kunnes pahaa-aavistamaton lähestyjä on kasvanut tähtäimen asteikossa tarpeeksi suureksi. Ja silloin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kuulostaa saksalaiselta. Arvaan, koska samoilla hernepyssyillä ammun itsekin.
Ei ole vaikea arvata, että Sturmi on lempityökaluni. Ja PzKpfw II Luchs. Tavoitteina kehittää myös Panther ja T-34-85.
Minä näen nuo saksalaisten TD:t enemmän tarkka-ampujina kuin, että odoteltais puskassa, että tulee eteen. Vauhtia pienemmissä kyllä riittää hyökkäämiseenkin. Samaa vikaa on isommissakin tankeissa, eivät hirveästi vahinkoa tee, mutta ovat tarkkoja ja ampuvat nopeasti.
Minulla on eniten ajossa tällä hetkellä NL:n T-54 ja ranskalaisten AMX50 120. Klaanisodat vaativat nuita isompia. Maus on myös ihan vain muutaman sadantuhannen kokemuspisteen päässä. Punatakeilta olen ehtinyt avaamaan tierit 5 ja 6, mainioita ajokkeja.
Totta, alleviivaamisen nimissä kärjistin. Ihan vain puskassa istumalla tulisi kyllä aika pitkäksi, toisaalta ovat erikseen ne, joilta loppuu kärsivällisyys jos 30 sekuntiin ei tapahdu tulta eikä liikettä.
Itsellä mielenkiinto keskittynyt vielä lähinnä sotamuistelmista ja Korkkareista tuttuihin klassikkomalleihin, suunnittelupöydille jääneet ja sodanjälkeiset vieraampia.
Kokemusta vain randomtaisteluista. Jotka kyllä saavat haaveilemaan koordinoidusta yhteistoiminnasta.
Itse ajelen tällä hetkellä enimmäkseen isolla tiikerillä, Ferdinandilla, pienemmällä Jagdpantherilla ja kakkos-pantterilla. TD:eitä lukuunottamatta niitä jotenkin yhdistää se että tykeillä kyllä osuu, mutta jälki ei ole kovinkaan kummoista. Ja pitkältä on vaikea tähdätä vihun heikkoihin kohtiin.
Jagdpanther on sitä vastoin omaa kokoluokkaansa vastaan ihan. Kuin Sturmi mutta munakkaampi.
E-75 on nyt ollut parin kerran koeajossa. Muutaman viikon päästä sillä ehkä voi jo kaasutella taisteluihin, perusmoottorilla se on sellainen tykkilavetti.
Lähetä kommentti