Iivon Olympiakullan merkitys kansanterveyteen lienee lyhyelläkin aika välillä miljoonien tai jopa kymmenien miljoonien luokkaa, tweettasi yksi virtojeni innokkaista urheilumiehistä.
Hienoa, jos näin on. Summien osalta kyse oli kuitenkin ilmeisesti fiilisheitosta eikä mistään matemaattisesta yhtälöstä, täsmentyi, kun kyselin laskentaperusteiden perään.
Paras ajankohta urheilun edunvalvontapuheelle on silloin, kun Porilaisten marssin viime soinnut vielä väräjävät korvissamme, ja se on oivallettu.
Olympialaiset menivät kuulemma niin hyvin, että urheiluun kannattaa satsata, luen perusteluja, mutta Norjaan ja Ruotsiin verrattuna niin huonosti, että huippu-urheilulle tarvitaan ehdottomasti paljon lisää rahaa.
Varmaan on huonompiakin kohteita. Verorahojen osalta odotan silti edelleen lisää tietoa niistä mekanismeista, joilla rahan käyttäminen nimenomaan huippu-urheiluun parantaa kansanterveyttä ja yleistä hyvinvointia.
- - -
Minuutti tämän merkinnän julkaisemisen jälkeen luinkin sopivasti tämän, kuinka
Olympiakomitean nokkamiesten Timo Ritakallion ja Mikko Salosen Suomessa pitäisi käydä keskustelua, kuinka tärkeänä huippu-urheilu nähdään.
Ritakallion jos se on yhteiskunnassa tärkeä juttu, niin panostetaan siihen on vielä looginen jos-niin-lause, mutta Salosen vaatimus koko yhteiskunnan on nähtävä se merkityksellisenä, että suomalaiset pärjäävät pistää jo kysymään: anteeksi mitä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti