tiistai 15. lokakuuta 2019

Pizza

Asioita, joista tykkään vaan ei ihmisiä eikä eläimiä?

8. Pizza

Ensimmäiset pizzeriat perustettiin Suomeen kuulemma jo 60-luvulla, mutta voisiko tosiaan olla mahdollista, että kävin sellaisessa ensi kertaa vasta lukiolaisena 80-luvun alussa? Vakava viiksekäs mies, jota keskenämme kutsuimme Alfonsoksi, avasi paikkansa Mecklun ja Sammonkadun kulmassa, siinä, missä nyt taitaa olla thairavintola. Olen muistavinani klassiset punaruutuiset pöytäliinat ja lämpöisen valon ja pizzan tuoksun, jotka tulvivat ulos loputtoman hyisen merituulen ruoskimalle pimeälle Mechelininkadulle.

Bolognese oli tietysti se turvallinen ensivalinta jatkonaan ehkä jossain vaiheessa rohkeasti eksoottinen frutti di mare. Ja pizzan sai halutessaan valkoisessa pahvilaatikossa mukaansa kotiin, voitteko kuvitella?

Saarioisten roiskeläpät tulivat muuten myyntiin samoihin aikoihin 1981, lämmitettäviksi uunissa, kun mikro oli vielä scifiä. Ja jossain vaiheessa pakastepizzat, jotka muistaakseni olivat alkuun kehnoja yritelmiä mutta nykyään tällaisen taviksen makuun hyvinkin kelvollisia. Ja prekaarin budjetille sen verran edullisempia, että oikeat pizzeriapizzat voi säästää juhlatilaisuuksiin.

Aiemmin saattoi olla jotain kotiuunin pellille tai isolle revitylle ruisleivälle rakennettuja virityksiä.

Roballa jossain oli Don Camillo, jossa poikain kanssa toistuvasti poikettiin, kun kesätöiden myötä alkoi olla omaa rahaa, ja Larussa kai toinen. Myöhemmin sitten peli- ja muidenkin reissujen ja ilman reissujakin Rosso, jossa raastepöytä, Al Capone ja yksi iso olut takasivat kylläisyyden. Ja uudempana aikana ruispohjainen savulohinen Ilmari, jota Lappeenrannassa NST:tä katsomassa odotin pitkään itäisten turistien täytettyä salin. Ja sitten nämä nykyiset, joissa ystävällinen suomea murtaen puhuva isäntä kehottaa ottamaan kahvia ja tarjoaa lapsille karkin astiasta ja taputuksen päälaelle ja katonrajan ruudussa pyörivät turkkilaiset musiikkivideot.

Kanan tai ananaksen kaltaiset hullutukset eivät missään tapauksessa kuulu italialaiseen pizzaan, Marco muistuttaa, mutta onneksi minun syömäni pizzat ovat melkein aina suomalaisia.

Siispä broileria, ananasta, sinihomejuustoa ja runsaasti valkosipulia, kiitos.

Miksei välillä myös tonnikalaa ja sipulia tai kinkkua herkkusienten tai niiden ananaksen ja aurajuuston kera tai fetaa ja oliiveja. Entä saakohan sitä savulohiversiota vielä? Onko Rossoja enää olemassa?

Ja palanpainikkeeksi se iso kylmä olut tai jos pizza syödään kotona oman ruokapöydän ääressä, raikasta rasvatonta maitoa. Jonkin sortin cola tai vesikin tulevat punaruutuisen liinan äärellä kyseeseen, jos kellonaika on sopimaton tuoksahtaa oluelle. Viiniä kai eivät pizzan kanssa oikeasti juo edes italialaiset.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.