Asioita, joista tykkään vaan ei ihmisiä eikä eläimiä?
Tämä sarja jäi syssymmällä vielä vähän kesken, joten nyt.
9. Mellan hägg och syren
Useimmilla meistä on suosikkivuodenaikansa, ja minun on alkamassa nyt, kun aurinko lämmittää maailman tuoksuvaksi ja kaiken vihreäksi ja linnut laulavat pakahtuakseen. Vielä nyt sähkövalon ja internetin aikanakin tuo kaikki tuntuu ylikuormittavan aistit ihanuudellaan, joten voi vain kuvitella, millaisilta pitkää hyistä talvea seuranneet kevät ja kesä ovat savupirttien suomalaisista tuntuneet.
Lainaan sanonnan tuomesta syreeniin taustaksi:
Tiden mellan det att häggen och syrenen blommar tycker många är årets ljuvligaste. Och den går försvinnande fort, ofta är den över innan man ens har hunnit märka att den börjat. Den infaller på försommaren, någon gång i maj eller juni, beroende på vädret och naturligtvis var i landet man bor. Uttrycket "mellan hägg och syren" brukar sättas samman med historien om en skomakare som satte upp en skylt på dörren, där det stod "stängt mellan hägg och syren." En del menar till exempel att den kommer sig av att skomakarna stängde verkstaden denna tid på året för att gesällerna skulle ut på gesällvandring.
Jotenkin tämän vuodenajan kaikki aistimukset on tajunnut erityisiksi vasta vanhemmalla iällä, vaikka ne ovat olleet jokavuotisia. Mutta niinä nuoruuden vuosina ne ovat keränneet mukaansa mukavat muistot ja kokemukset, joita tuoksut, värit, äänet ja auringon lämpö iholla palauttavat mieleen.
Kouluvuoden loppumisen lähestyminen, tennareissa kulkemisen keveys, fillariretket, lähdöt maalle, kesien ensimmäiset uimiset ja jäätelötötteröt, aikuisempana mökkireissut hyvällä porukalla ja kosteammatkin huvit.
Auringonkilossa leijuvissa tuoksuissa nuo kaikki asuvat vahvimmin. Tuomissa, syreeneissä, vastaleikatussa nurmikossa, kesän kuumentamissa merivedessä, pölyisessä hiekassa ja aidan tai laiturin harmaassa puussa. Kansallismuseon paanuaidan tervaisessa aromissa, siinä Taivallahden kasarmin vierellä leijuvassa, jonka vasta eilen kuulin uuttuvan Hesperian esplanadin jättipoppelista.
Ja ainakin toukokuussa kaiken kruunaa se melkein vilpilliseltä tuntuva ilo, kun kesän ihanuus on jo täällä mutta kalenterin kesä ei ole vielä alkanut kulua. Kesä on vasta edessä eikä tarvitse miettiä sitä kohta kalvavaa muutosta, kun aurinko haalistaa vihreyden kellerväksi loppukesäksi, illat alkavat taas pimetä ja linnut hiljenevät.
