Mitähän Erkka Lehtola olisi kirjoittanut kansalaisjournalismista? Netti hänen 1995 kuollessaan toki jo pyöri, mutta ilman monia nykyisenlaisia ilmiöitä.
Tuli vain mieleen kun luki hänen pohdintaansa, missä ihmeessä sanomalehdistön kritiikkiä voitaisiin julkaista.
Vanhalta ja kärttyiseltä hän osasi kuulostaa jo kirjoituskoneiden vaihtuessa päätteisiin, mutta tyyliltään teksti on nautittavaa. Ja erinäiset totuudet yhä päteviä.
Turha yrittää lausua mitään lehdistön tilasta jos seuraa lähinnä vain Helsingin Sanomia.
Myyvien tekstien ja kuvien tekeminen ei merkitse, että tehtäisiin hyviä tekstejä ja kuvia.
Mutta minämuotoisesta journalismista pidän silti. Vaikka Simopekka Nortamo osasikin kertoa matkoiltaan oikeita faktoja itseään korostamatta.
Puhtaasti tekstipläjäyksenä kirjan herkkupala on Viktor Emiljanovitshin tapaus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti