Verraton tuo nykykirjasto. Kaiken muun lisäksi vielä vihjaavat kohteliaasti sähköpostilla kun laina on erääntymässä parin päivän päästä.
Paluumatka samaa reittiä kuin V:n kanssa kouluaikoina, silloin muovikassi pullollaan Sivar Ahlrudeita, Leif Hamreja, Viisikkoja, Mestarietsivä Kalle Blomkvistia, Pertsaa ja Kilua, Juanikkaita virtaheposia... Tuskin malttaen odottaa, että kotiovi aukeaa ja saa valita, minkä aloittaa ensimmäisenä. Ja se kirjojen tuoksu.
Enää ei ollut aseistettua vartiomiestä Autokomppanian portilla eikä radiotalo hallinnut yksinäisenä Kesäkatua. Latvialainen puoliperävaunullinen sentään muistutti Mecklun menneistä rekkajonoista.
Hesperiankatujen kohdalla välähti. Joku otti valokuvan, ehdin ajatella ennen kuin taivas rrrepesi ja paukahteli. Samalla alkoi uudelleen sade, vaikka lähtiessä sama katu oli jakanut taivaan siniseen etelään ja sinimustaan pohjoiseen.
Kohta ropisi jo tosissaan. Myöhemmin rakeitakin.
Illalla Villa jätti kesken eikä Torreskaan onnistunut, mutta finalisti tuli selväksi. Se Hollanti-pelin Venäjä ei tänään näyttäytynyt kuin alussa väläyksittäin.
perjantai 27. kesäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti