Talven lopun merkkejä

Raivaus, pakkaus ja tankkaus. Tehtaantuoksusta Ale-Makasiinista vielä Koirankynnen leikkaaja ja jäähdytysnestettä kun oli valoa vilautellut.

Jyväskylän kohdalla alkoi tiputella lunta, Salpausselän eteläpuolella kävi kovasti harmaaksi ja kuraiseksi.

Helsingissä yllätys: vielä enemmän lunta kuin lähtiessä. Pizza, bussiin ja Tapanilaan. Onnistuneitakin kuvia, mutta salamayritelmistä ei sen valmiimpaa.

Steissillä oli 3T:n tuloon kuulemma 11 ja 22 minuuttia, joten jalkaa toisen eteen. Ravintoloista kaikui Mertarannan ääni, joka kertoi juuri jotain aivan kauheaa tapahtuneen. Tunturikadulla tömähteli katoilta katuun lumia.

Unessa oli Veloena spårassa.

Lauantaina selkeä suojasää, vesipisaroita ropisi ikkunapeltiin ja lunta paukkui pihaan. Väiskillä vielä USA - Suomi uusiksi, minä olin Zach Parise. Suomi vei jatkoajalla 10-9 kun Ruutu rankaisi oman pään bläkäristä. Laivan sumutorven törähdykset Länsisatamasta toivat maaleihin autenttisuutta.

Jää terien alla pehmeni koko ajan ja sohjokerros pinnalla kasvoi. Taisi olla talven viimeisiä käyntejä kun kuulemma jäädyttäminen lopetetaan huomenna. Pieneksi oli kenttä käynyt ympäröivän lumivallin paksutessa melkoiseksi.

Kopissa tuntematon aloitti keskustelun eilisestä ottelusta.

Auringon ote

Iltapäiväksi lämpötila nousi kymmenen astetta. Sellaisiin lukemiin, että aurinko pääsi jo vähän puraisemaan tummiin kohtiin.

Lumen seasta häämöttävä hiekkainen kohta kostui tummaksi, jää suli auton konepelliltä ja tipitti helman jääpuikon päästä hankeen.

Suksilla sen verran, että saattoi sanoa käyneensä. Metsässä kuusi siellä, toinen täällä ravisteli lumiviittaa harteiltaan valkeaksi pölähdykseksi.

Taivaalla tiivistysjuova hajosi harsoksi.

Auringosta lumituiskuun

Päivän mittaan kahdestakymmenestäkuudesta neljääntoista lauhtunut pakkanen, häikäisevä aurinko, kimmeltävät hanget.

Paikallisen kirjastokortin sai viidessä minuutissa. Lapsille Risto Räppääjää ja Akkaria, minulle sotahistoriaa ja kirjailijamietteitä.

Ulkona oli sillä välin pilvistynyt. Sisällä Lento-osasto Kuhlmeyn vaiheita.

Sylys pullaa viemisinä nuorenneidin tämänpäiväistä ajo-oikeutta juhlistamaan. Hevoset pihassa yltyvässä lumisateessa. Sisällä koira kantoi pehmopossunsa yhä uudelleen syliin, kissanpentu jahtasi väsymättä narunpätkää.

Palatessa tuiskutti taivaan täydeltä, nelostiellä näkyvyys arviolta 40 metriä.

Huovisen Pojan kuolema. Hyytävä aihe, jonka voimaa kirjailijan miehekkään asiallinen tyyli vielä korosti. Vanha väsyvä isä miettimässä, mikä meni pieleen, mitä olisi voinut tehdä toisin toisen vajotessa yhä syvemmälle pimeyteen. Vai olisiko edes, aikuiselle ihmiselle. Suomalaiset puhekyvyttömät miehet. Realistinen suhtautuminen mökiltä löytyneisiin tyhjiin viinipakkauksiin. Hautajaiset ja rituaalien tehokkuus.

Nyt on isäkin jo samassa haudassa.

Ulkona tuiskuttaa aina vain.

Lumimaa

Sunnuntaiaamuinen kaupunki oli pyryn jäljiltä, sivukadut ja jalkakäytävät vielä auraamattomia kinoksia.

Kevyt pakkashöttö oli kevyttä heittää lumilapiolla auton edestä.

Oopperan HOKin edessä matalalattiainen takapää kiskoilta muljahtaneena, HKL:n vaimikäsenykyäänon raivausauto vierellä vilkut välkkyen. Sturen ja Mäkelän kulmassa vaunu hätävilkut päällä, kaikki kiskot lumen alle kadonneina.

Aura kaarsi Porvoon motarille. Niitä riitti. Pitkin matkaa oikea kaista puhtaana muttei vasen, niinpä jokainen ohittaja muutti maailman valkeaksi pöllyksi.

Tuuliharjassa salmiakkia ja vessa.

Keski-Suomessa pyry yltyi, mutta pakkanen oli tyynen pehmeä ja lempeä.

Perillä tauti tavoitti viimeisenkin perheenjäsenen.

Pakkanen

Hallin hotdog kahdella HK:n nakilla oli, mitä pitikin. Ehkä olisin voinut truutata vielä enemmän sinappia, mutta kommentti viiksistä oudoksutti silti.

Jännittävä peli, vaikka enemmän yrittänyttä ei palkittukaan. Lopuksi pitelin tikkaita valokuvaajan kurottaessa irrottamaan salamaansa.

Siperiamainen pysäkki tuulen viiltäessä viheltäen kasvoja ja lennättäessä lunta kinoksia pitkin. Ilmeisesti olin pukeutunut lämpimämmin kuin muut odottajat.

Yhtäkkiä jo Kamppi.

Vartiopaikalla

Kolmas potilas ei aloittanut iltapäivällä vaan aamuyöllä, mutta vartiopaikka vessan kynnyksellä oli sama.

Lähestyvän tyhjennyksen merkkien tunnistaminen, vatsahapon karvas tuoksu, vadin huuhtelu, roiskeiden pyyhkiminen.

Öisen hiljainen talo. Lattian narahdus, viemärin kohahdus, spåran pyörien kolina ulkoa. Sanomalehden kolahdus luukusta.

Horros.

Kasvisruokapäivä

Mikäs siinä, pidetään vain kasvisruokapäivä tai pidetään vaikka kaksi, ja toivottavasti oikein herkulliset.

Mutta että pakolla?

Turpa kiinni, vallankumouksen jälkeen te teette mitä käsketään?

Eskalaatio

Matkalla treeneihin pikku-ukon mahassa kiersi, mutta ehkä se oli vain ilmaa. Ei ollut, vaan oksennusta, pukukopin roskikseen. Ovella sit rep vastaantulevalle valmentajalle ja potemaan. K-kaupasta vakuutukseksi kaksi muovikassia ja loppumatka taksilla.

Kymmenen minuuttia olympiakiekkoa. Vessan kynnyksellä ja eteismatolla aamuneljään asti.

Perillisen horrostaessa matolla kuuntelin Hessun Kahvilan erikoislähetystä. Kiintoisia mietteitä liikkumisesta somessa, mutta slaideja ei mp3:ssa näkynyt enkä saanut selvää, mitä YLEn päästä puhuttiin. Kun alettiin selittää, mikä Twitter on, kamelin selkä katkesi ja vaihdoin Pink Floydiin.

Aamuseitsemältä väsytti ja kahvi jäi kiemurtelemaan pallean alle.

Ulkona leijaili pumpulilunta. Kiihdyttävistä autoista valkeine laahuksineen olisi saanut komeita kuvia. Sai, verkkokalvoille.

Talvi taittuu

Jotenkin kevättalven tuoksua jo.

Valkoiset siirtokehotuslaput ilmestyneet sinne tänne Töölön kaduille. Aamulla Arkadiankadulla läikkyivät keltaiset vilkut kun kaksi hinausautoa kiskoi vauhdilla nelipyöräisiä igluja pois tieltä. Tiekarhu, pyöräkuormaajat ja kuormurit kaasuttelivat päästä aloittamaan.

Risteysten tummenevat lumivuoret katoavat yksi kerrallaan.

Tyhjennysharjoitus

Nuorempana osasi oksentaa jotenkin sujuvammin. Nyt tuntuivat sisäelimet punnertuvan mukana ilman puudutusta.

Iltapäivällä läikki mahassa niin että piti heittää hetkeksi oikoselleen. Kauppareissulla etoivat edellisen jonottajan vanha viina ja kadullakulkijan sikari tavallistakin enemmän. Kotona ei puhettakaan, että olisi koskenut keittämäänsä kahviin.

Esikoista saattelemasta palatessa piti jo keskittyä puhaltelemaan syvään, että lounas pysyy sisällä. Kotona ei enää pysynyt eikä muukaan.

Sohvan, pöntön ja eteisen lattian väliä.

Iso jano, mielikuvia kylmästä vedestä, keltaisesta Jaffasta, Mehukatista. Kunnes maailman parhaan makuinen vesi pysyi sisällä.

Aamua kohden alkoi asettua.

Töölö kyykyssä

TV:ssä on alkanut jokin Kallio-niminen ohjelma, josta osui viikolla silmään kaksi juttua HS:ssa.

Töölössä kuvausryhmä sai heti varoituksen häiriöstä, oli taitettu äläykseksi siihen Harri Römpötin kirjoittamaan isompaan. Oli kuulemma tultu heti valittamaan kun kerran siellä kuvattiin. Kalliossa ei. Ja ohjaajan mielestä suvaitsevan Kallion mäkinen moniulotteisuus on visuaalisesti antoisampaa kuin Töölön suorat, leveät ja pitkät kadut.

En voi sietää Töölöä, tylyttää avauslauseekseen Noora Mattila lyhyemmän tuotoksen Henkilökohtaista-määritelmän alla. Kuulemma kadut ovat samannäköisiä, tympeitä, tyhjiä, leveitä ja pitkiä. Kalliossa eksyminenkään ei ole yhtään niin tylsää kuin Töölössä.

Hih.

Mainittu TV-ohjelma on kyllä vielä näkemättä.

Talven ihmemaa

Katonreunalla kahdeksan kerrosta ylempänä heiluva otsalamppu. Tuulen matkalta alas mukaansa tempaama lumipöly. Lapion rahina. Varoittajan pillin vihellykset. Lumen tömähdykset asvalttiin. Bobcatin tanssi. Kuorma-auton jyrinä, maisemassa läikkyvät keltaiset vilkut, peruutusvaroittimen piipitys. Tiekarhun terän rääkynä kadussa, keltainen kipinäsuihku.

Arkadiankadun ja Runskin risteys näytti oudon avoimelta ilman sitä lumikasaa.

Hankenin rännien sulatus

91 litran diesel

Ei aikanaan auennut mitä J niistä formuloiden kireistä äänistä tohkeili. Mutta tämä kun ottaa alkuun kierroksia ja sitten vetäisee tuossa minuutin kohdalla autovaunut liikkeelle niin se on musiikkia. Kuulokkeet korville ja kaikki nupit kaakkoon jotta pääsee jyvälle.

Helmikuun rientoja

Risto Räppääjä ja polkupyörävaras isossa salissa. Ei ihan yhtä hyvä kuin edellinen, mutta uskallan suositella. Ja junan ystäville Dv 12 ja kesäistä kiskojen kolketta.

Pikkuneiti halusi päätähtien nimmarit mutta isompaa kiinnostivat enemmän tuottajan taustat huippujalkapallossa.

Tällä välin: vielä lisää lunta.

Yhtä teräslapiota ja kahta tavallista tarvittiin taas auton kaivamiseen aurauskinoksesta, mutta kuukausien tauon jälkeenkin lumikasan sisällä hörähti saman tien kun avainta käänsi.

Viihdyttävä Google streew view palautti viime kesään. Itseä ei vielä tullut vastaan mutta oma ja naapurien autot siellä missä yleensäkin. Tuttu paikka toisensa jälkeen ympäri Suomea.

Edit: Perheen limusiini löytyi toiseltakin kadulta, otoksia eri päiviltä siis. Entiset kodit. Katusuunnistuskertaus Kuopion asemalta Scandiciin. Mummolan metsätielle eivät olleet poikenneet mutta maantieltä järven yli talon näkee.

Jatkuva tarkennus

Menomatkalla bussissa SuomiPopia: Peräkkäin Reippaina käymme rekkain alle ja Kurjuuden kuningas. Ne olisi voinut tulkita enteiksi, ja olisikin. Helga on lelukaupan kaunein nukke, messusi Miljoonasade kun tarvoin kanelisokerilumessa Myyrmäkihallin viertä.

Neljä kertaa kansallislaulut peleineen. Buuttauksen jälkeen kone imi kuvia ahnaammin. Välissä solmioita, allekirjoituksia, kädenpuristuksia ja kuohuviinilaseja, mutta säästellen, koska punainen valo ilmestyi salaman taa yhä vain hitaammin. Kelpo juusto-metukkasämpylöitä ja merkillepantavan hyvää kahvia. Kynä menehtyi juuri pressin alkaessa, mutta piirtelin sen lötköllä ytimellä.

Yllin kyllin hyvää ja kaunista, muttei rytmiä ja keskittynyttä harmoniaa vaan jokin epäjärjestys.

Bussi kääntyi mutkasta, käänsin matkakortin heijastavan puolen esiin. Etkojen etanolihuuruja, kaupunkiin baariin matkaajia. Spårahallien pysäkillä pois.

Itkisitkö onnesta, lauloi Gösta Sundvist tyynnyttävästi radiossa.

Synttärilahja

Tilanne Hesperiankadulla

Ne rikolliset vietiin käsiraudoissa, lapset kertoivat.

Toisen polven kansalaisjournalisti oli kuvannut kännykällä videolle mutta kuulemma niin huonoin tuloksin että piti poistaa.

Keskiviikon lainaus

Minusta Niinistö oli lapsellinen, kun rupesi puhemiehen vaaliin jälkeen marmattamaan huonoa "vaalitulostaan." Olisi vaan luvannut jatkossa vielä enemmän runtua näille veijariedustajille, näille vilkunoille, zysseille ja muille valtion piikkiin reissaaville Kuuban yms. kaukomaiden matkaajille. Siitä kansa olisi tykännyt, ei siitä, että puhemies rupeaa heti äänestyksen jälkeen miettimään ja murjottamaan, että ollako vai eikö olla.

- Jyrki Virolainen

Päätämme poliittisesta toimituksesta tähän.

Uusinta vanhaa

Retronautti! Minäkin haluan olla retronautti.

Onko nostalgonautteja?

Nainen, poliisi ja taksi

Ei, vaan lumi ja linja-auto.

Päättärillä hyrissyt 72 ei lipunut laituriin vaan sammutti linjavalot ja jyrisi pois. Hiljaisuus laskeutui, lumihiutaleita leijaili katuvalojen keilaan.

Aika lailla 20 minuuttia myöhässä liukasteli paikalle linjalle lähtevä. Ja kiiti matkalla Rautatientorille kuudessa risteyksessä päin punaisia. Jospa suunnittelijat voisivat laatia aikataulut, joita voisi noudattaa yhtä aikaa liikennesääntöjen kanssa. Jopa talvella?

Tänäinen hiipi laituriinsa vain muutaman minuutin myöhässä ja lähti liukastelemaan keskustan halki tielle 170. Radio, Novaaaaa häipyi kun ruuvasin kuulokkeet korviin ja Dark side of the moonin isommalle.



Pokkarinperkele repussa kun aura-auto kiiti samansuuntaista tietä itään lennättäen komean lumipilven. Kaksikko käytävän toisella puolella haasteli keskenään venättä.

Näsissä alas lumeenhukkuneelle pysäkille. Tolkkistentien varren pyörätie onneksi aurattu, jalkaa toisen eteen. Perillä pullakahvit ja kahdeksan gigaa kuvia, vaikka valo vähenikin samaa tahtia kuin ikkunoiden takana tummui.

Kyyti Helsingin puolelle auttoi kovasti, ja Ogelissa kihisi juna parahiksi laituriin.

Steissin pysäkille heitti lumipilven hiomavaunu auroineen. Ikuistamatta jäi sekin.