maanantai 6. syyskuuta 2010

Hyvin pitkälti samaa mieltä

Ei epäilystäkään, että sellaisessa konfliktissa, missä Suomi joutuisi maahyökkäyksen kohteeksi, vihollinen tunkeutuisi maaperällemme, jos haluaisi. Mutta se hinta, minkä se maksaisi sitten Suomessa olemisessa, sen pitää olla tarpeeksi korkea, jotta sotilasmatematiikan kautta ymmärretään, ettei se kannata.
- - - - -
Suotavaa olisi, että Suomen armeijan ei koskaan tarvitsisi tappaa ketään.

Mutta suotavaa olisi, että olisi yleisessä tiedossa se, että jos se aika tulee, niin me kyllä tapamme talossa ja puutarhassa.

Jos ne tietävät sen, niin kenties ei tarvitse koskaan tappaa.


Ja linkki

4 kommenttia:

/mek kirjoitti...

Samaa mieltä siitäkin, että palkka-armeija on se huonoin vaihtoehto sillä silloin armeijaan menee vain ne jotka sinne haluavat.

Mika kirjoitti...

Erinäisistä muistelmatasoisista lähteistä olen saanut käsityksen, että eräissä sotilaallisesti merkittävissä maissa alalle ei hakeudu parasta mahdollista ainesta.

Mutta tällaista aihetta voisi kuvitella ihan vakavissaan tutkitun. Pitäisi perehtyä.

Anonyymi kirjoitti...

Puhtaaseen palkka-armeijaan Suomella ei ole varaa, eli kiikarissa lienee jonkinlainen varusmiespalveluksen ja USA:n kansalliskaarti-systeemin välimuoto.

Asepalveluksesta saisi paremman korvauksen muttei ihan kuitenkaan palkkaa.

Reserviläisyyteen kuuluisi säännölliset pakolliset kertaukset. Suomi on niin nuuka että ressuille ei sentään palkkiota makseta, porkkanana toimii jokin olematon verohelpotus tms.

Mika kirjoitti...

Minä soisin kaikille sukupuolesta riippumatta vaikka vuoden mittaisen kansalaispalveluksen. Vapaaehtoinen osuus siitä voisi opetella sotimista ja mutta jollei niitä riitä, pitäisi täydentää jotenkin legitiimisti.

Mutta virta taitaa viedä toiseen suuntaan. Yksilöt ovat aina vain enemmän tärkeitä kuin yhteisö. Eiköhän veroistakin jossain vaiheessa luovuta yksilönvapautta loukkaavina.