lauantai 7. toukokuuta 2011

Viides käsky

Maanantaiaamuko se oli kun TV oli herättämässä, ja unen läpi tunkeutuivat yhä uudelleen saksankielisen puheen seasta sanat "bin Laden". Vasta vähän myöhemmin tajusin, että oli kerrottu etsitty tavoitetun.

matkalukeminenKuinkahan monta kymmentä tai sataa kertaa vastaava erikoisjoukko on istunut kypäränhihnat kiristettyinä aseet ladattuina helikoptereissa odottamassa lähtökäskyä, joka sittemmin on peruttu kun kohteesta ei saatukaan varmistusta? Tai pilotin tai taistelulennokin operaattorin sormi laukaisunapilla.

Totta kai pakistanilaiset tiesivät, missä Osama on. Ja totta kai juuri he kavalsivat suojattinsa amerikkalaisille, tulee väistämättä mieleen. Tai siis jotkut heistä. Ehkä vielä meidän elinaikanamme saamme lukea jonkun muistelmista tai Wikileaksista, mitä tapahtui. Tai sitten Osama grillaa Etelämantereella Hitlerin kanssa.

Kaipa terroristijohtajaksi nimetyn surmaaminen on vähintäänkin epäilyttävää ja tällaisissa teksteissä miettimisen arvoisia faktoja kunhan näkee helppojen edistyksellisten kliseiden läpi. Samalla sitä on turtunut ajattelemaan, että näinhän se oikeasti menee. Hankalat tyypit tapetaan ja sama kierre jatkuu aina vain.

Kuolemantuomiosta kertoo myös lentokentältä ostettu Grishamin The Confession, joka osoittautui paitsi tutun grishammaiseksi vaikeasti keskeytettäväksi jännäriksi myös vakavaksi kannanotoksi asiassa. Teki vaikutuksen, varsinkin kohta, jota en nyt sitten kuitenkaan spoilaa.

Ei kommentteja: