Tämä on kesän parasta aikaa. Elementit jo, silti kaikki vielä edessä. Kuin olla 15-vuotias.
Vihreys kaikkialla, kesän tuoksut. Stadikan kulmilla kaikui lauantaina suomenruotsi. Stafettkarnevalen. Urheilukadulla Korsnäs skolanin delegaatio käveli koko pyörätien leveydeltä, mutta sattuuhan sitä. Sonera Stadiumille paistoi aurinko kuumasti. Kirjaston Picnicin terassilta tervehdys.
Sunnuntaina jätti Naisten kymppi väärälle puolelle Hesperiankatua, ja ilman yhtäkään kameraa. What are the odds, kysyisi. Sen verran aukkoa, että äkkiä yli. Ja paistoi aurinko edelleen kuumasti Sonskille. Screenillä puhui ääneti Aki Riihilahti. Tenavat reenasivat, keittiömestari grillasi, kiekkofaniasuiset kirmasivat, kuvausryhmä tähtäili. Se oli vaikea kysymys että millainen isoveli olet, seuraava sukupolvi arvioi kenkiä vaihtaessaan haastattelijan metkuja.
Illalla tutki poliisipartio pysäköityjä autoja Taivalsaaressa. Moottorivene lipui ulos Taivallahdelta. Hietarannassa poseerasi vaalea neitonen keltavalkoraitaisessa kesämekossaan paljasjalkaiselle kuvaajalle ilta-aurinko selkänsä takana. Hiipi syvemmälle, helmat kastuivat, vaihtoi kesähattunsa punaiseen hiusnauhaan, solahti veteen, ui kierroksen, poseerasi lisää ja pärskytti käsillään vettä.
Väiskin kaltseilla lasinsiruja, pullonkorkkeja ja maalitöhryjä.
Kai omia tweettejään saa käyttää blogimuistiinpanoina?
Soi: Queen: The prophet's song
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti