Myöhemmin Finskin bussin pysäkki oli kadonnut Töölönkadulta, joten pudotin kassin Töölöntorilla Mercedeksen takaluukkuun ja istuin takapenkille. Lentokentän lähellä taivaalta putosi räntäkuuro.
Kentän apteekista setiritsiinidihydrokloridia, kirjakioskista Grishamia. Bussilla platan perukoille paloaseman kupeeseen, jossa Airbus jo odotti. Minusta vasemmasta moottorista kuului outoa rahinaa. Koneemme rullasi kolmanneksi jonoon ja pääsi aikanaan piikkiin. Kaiuttimista lipui Myrskyluodon Maijaa, mutta minä kuulen aina lähtökiidon alkaessa Highway to the danger zonea. Ei olisi pitänyt katsoa Top Gunia toista kertaa. Monitorin kuvassa tiet ja teollisuushallit kutistuivat.
Kananpala ja pinaatti-tortellini-jotkin keskeyttivät Grishamin hetkeksi. Omenamehua, tietenkin, ja teetä.
Lähestymisessä konetta tanssitti. Tegelissä standing arrival.
Bussikuski näytti Das Bootin veneenpäälliköltä. Kilometri toisensa jälkeen suoransuoraa Autobahnia etelään. Kylteistä tuli mieleen eräitä tapahtumia, kuten minulle aina. Wannsee, Potsdam, Dresden, Elbe. Dessaun rajalla Bauhaus-nähtävyyskilpi sentään Kandinskyn, Moholy-Nagyn ja kumppanit.
Valo madaltui ja saturoitui. Horisontti kävi liekehtivän oranssiksi, sitten anilliininpunaiseksi. Autojen valot alkoivat häikäistä.
Merseburgissa jo pimeää. Mutta tuometko täällä jo huikaisevasti tuoksuvat vaiko syreenit? Huoneessa odottanut complimentary kivennäisvesi tiesi paikkansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti