Air Crash Investigationsia tulee nyt tuutin täydeltä kun sekä Fox että kuukauden kanavana pyörivä National Geographic ajavat jaksoja. Hyviä aikoja kaltaiselleni onnettomuustutkintaraporttien ahmijalle.
Järvinenkin noteerannut.
TV-sarja on tehty isosti aina työläitä turmapaikkojen dramatisointeja myöten. Jyrkästi valaistut vääntyneitä ja hiiltyneitä osia pursuavat hangaarit tietysti, luulisi tutkimisen onnistuvan paremmin tasaisen tylsässä ja runsaassa valossa.
Alussa pitää tietysti olla kontrastiksi kabiinissa kauniisti hymyilevät iloiset lentoemännät ja onnelliset lomalle lähtijät tai työmatkalta palaajat, joita perhe kotona odottaa. Äärimmäisenä se pieni pellavapää piirtelemässä liiduilla.
Ohjaamossa luotettavan näköinen miehistö tekee valmistelujaan, mutta johonkin yksityiskohtaan hetkeksi pysähtyvä kamera vinkkaa, mikä on juuri menossa hirvittävällä tavalla pieleen. Sitten nousukiito, varoitusääni tai - valo, kapteenin kummastunut ilme, ohjaimia kaikin voimin tempova perämies ja lopuksi kellanpunaisena taivaalle leviävä tulipallo.
Monenlaisia tapauksia, joissa on aina pitänyt mennä monta asiaa pieleen.
Aamun jaksossa aiheena Northwest 255 ja miehistö, joka käsittämättömästi yritti nousua laskusiivekkeet ja etusolakot sisällä. Kuolonuhreja 156, nelivuotias tyttö löytyi koneen jäännöksistä palaneena, mutta hengissä. Lähestyvä myrsky, kiire, pitkä päivä ja viime hetken kiitoratamuutos saivat lentäjät unohtamaan yhden checklistin, mikä antoi paljon mietittävää lentotoiminnan käytettävyysasiantuntijoille.
Eilen lasten kanssa peliin lähtiessä oli säädettävänä tuhat viime hetken asiaa. Matkalla huomasin kännykän jääneen mentaalisesta tarkistuslistastani huolimatta eteisen pöydälle. Sama asia, eri mittasuhteet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti