American Graffiti

Mielestäni en koskaan nähnyt American Graffitia edes 70-luvun lopun suurina fiftarivuosina, mutta sittemmin aikuisiällä TV.stä useaankin otteeseen.

Jotain kiehtovaa ja lämmintä siinä on, etenkin tässä iässä nähtynä.

Viattomuuden aikaa ennen lähtöä suureen maailmaan. Musiikki, ikuiset asiat. Wolfman Jack. Curt etsimässä T-Birdillä liikkuvaa blondia ja aamuyön puhelu pay phoneen. (The ones that got away, jälleen). Aamu ja jäähyväiset lentokentällä. Ja mestarillisena loppuvetona lapsuuden ja idyllin loppu, lyhyesti isketyt mitäheillesittentapahtuit.

Lähestytään nostalgian määritelmää, millainen se sitten lieneekään.