torstai 24. tammikuuta 2013

Kahvilan puheensorina

Keskiviikon lainaus:

Muistikirja, varsinkin Moleskin, on mainio olemassa, mutta pitäisi olla toinen muistikirja, jossa kerrottaisiin, missä se ensimmäinen on, ja kolmas, jossa selostettaisiin varsinaisen muistikirjan sisältö.

- Kemppinen

Moleskine on kyllä hieno ja trendikäs olemassa. Tulee vain niin pirun harvoin istuttua newyorkilaisen kahvilan nurkkapöydässä katselemassa hajamielisesti katuvilinää ja luonnostelemassa muistikirjaan tulevaa romaania tai elokuvakäsikirjoitusta. Niin trendikästä kuin se olisikin.

Nyt soi: Dire Straits: Wild West End

Stepping out to Angellucci's for my coffee beans
Checking out the movies and the magazines
Waitress she watches me crossing from the Barocco Bar
I'm getting a pickup for my steel guitar

4 kommenttia:

/mek kirjoitti...

Hankin Moleskinin joskus viisi vuotta sitten, mutta se ei toiminut ollenkaan; en muuttunut hienostuneen boheemiksi vaan minä ja ajatukseni olimme yhtä tylsiä kuin aikaisemminkin.

Kaiken lisäksi siihen oli kapeutensa takia vaikea kirjoittaa ja hukkasinkin sen sitten viikossa.

Mika kirjoitti...

Oma on periaatteessa tallella, milloin missäkin repussa tai takintaskussa.

On sinne hyviäkin pointteja kertynyt, sitten kun kerran vuodessa muistaa katsoa, mitä on raapustellut...

Tillman kirjoitti...

Minä kirjoitan Molenskiin, mutta en osaa sitten niitä lukea jälkeenpäin.

Ja pelkään, että perikunta tulevaisuudessa joutuu tilaamaan ryhmäterapiaa ilman KELA:n tukea, jos uskaltaa lukea kaikkea sitä, mitä minä kirjoitan.

Mutta Molenskin paperi on laadukasta ja hyvää. Sille on mukava kirjoittaa typeriäkin asioita

Mika kirjoitti...

Laatua on, välillä niinkin paljon että tulee kynnys kirjoittaa niin hienolle omia vähäpätöisiä mietteitä.