Mutta hengissä ollaan. Ja on tuossa ensimmäisten maatuvien lehtien tuoksussa syksyäkin.
Käpylän kentän pesäpalloilijat eivät olleet vielä saapuneet, mutta hiekkaan piirretyt ristit erottuivat.
Koskelantietä välkkyi mustamaija ja kaarsi huutaen Mäkelää etelään.
Vastustajan alkulämmittelyssään tahdissa tekemät liikkeet ja cadencet toivat merijalkaväkisen vaikutelman, ja pelottava oli rynnistyskin kun kotijoukkueella teki tiukkaa saada pallo edes pois omalta alueelta.
Topparipari vartioi vastustajan tähtihyökkääjää sandwich-periaatteella ja ehtikin yhä uudestaan viimeistään viime hetkellä kurottaa jalkaa laukausten eteen.
Pitkästä vaparista jatkettu johtomaali tuli vastustajalle kylmänä suihkuna, ja sama resepti toistui toisessa, jonka perillinen nytkin liidätti matkaan keskiviivan maastosta.
Itse viimeistely oli kyllä kopio Claudio Caniggian osumasta Italiaa vastaan 1990.
Johtoasemassa pesukoneessa kieppuvan altavastaajan minuutit ovat pitkiä, varsinkin, jos yksi ottaa kaksi keltaista turhista pelin viivyttämisistä. Mutta jos maalivahti on hyvä ja taitavammankin peli soseutuu pakkopaikassa puskemiseksi, on kaikki mahdollista.
Sillä yhdellä oli viikset, äimisteli mittarin mukaan kahdeksan kilometriä urakoinut puolustaja kotimatkalla.
tiistai 17. syyskuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti