Sen perässä tuli sadekuuro, jota varjottomana pakenin tiheimmän puun alle.
Alkuvihellykseksi tokeni, mutta iltavaloista huolimatta hämärä tummui jo avausjaksolla liian pimeäksi kameralle.
Valonheitinten keltaisessa valossa taivaalta valuneessa syyssateessa oli kyllä film noiria.
Kolme minuuttia, valmentaja huusi, vaikka varmasti oli enemmän jäljellä. Tarkoitus oli saada tasoitusta jahdannut vastustaja hätääntymään vielä enemmän, kuulin kotimatkalla. Tiesittekö te sitten totuuden, kysyin.
Eivät kuulemma.
Vielä kotonakin kylmä huokui luista ja ytimistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti