perjantai 29. marraskuuta 2013

Fasismin lumous

Natiaisten viilettäessä kaukalossa kelpasi nojata seinään ja sivistyä podcastilla.

Kalle Haatasen haastattelussa professori Tarmo Kunnas kirjastaan Fasismin lumous.

Kirjasta lisää esimerkiksi Kainuun Sanomissa ja Historia jatkuu -blogissa ja erityisen perusteellisesti Jukka Hankamäen kirjoituksessa.

Sekin tietysti, mitä sellainen fasismi yleensäkään on ja miten esimerkiksi kansallissosialismi, sosialismi ja italialainen fasismi vertautuvat toisiinsa.

Mutta vielä enemmän fasismin lumous aikansa ilmiönä. Mihin ihmiset olivat ehtineet pettyä ja mitkä aikansa aatevirtaukset heitä fasismin suuntaan ohjasivat? On helppo todeta jotkut joko pahoiksi tai tyhmiksi, mutta mielenkiintoisempaa miettiä heidän motiivejaan.

Ja mitä aatevirtauksia 2010-luvussa liikkuu? Kyynistyminen ja pettymys melkeinpä kaikkiin aatteisiin, luulen, jolloin kaikkeen on varminta suhtautua ironialla.

Matkalla Salmisaaren spårapysäkille tuuli hyisesti. Kotona amarettokaakaota.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

mika

haatasen, hankamäen, tikan ja kunnaksen ajatusmaailma teki minut toiveikkaaksi. hyvä ulosanti, oli se sitten kirjallista tai suullista, tekee elämän paremmaksi. näitä enemmän, kiitos.

on muuten yhtä kaikki surullista, että taitavat ja arvostelukykyiset ihmiset kaihtavat politiikkaa. jos valtiopäivillä istuu rupuliporukkaa, valta siirtyy virastoille ja virkamiehille.

loppukevennyt, jonka löysin jostakin vanhasta lehtiartikkelista: sosialismi: omistat kaksi lehmää ja annat toisen naapurille. kommunisti: omistat kaksi lehmää. hallitus ottaa molemmat ja antaa maidon sinulle. fasismi: omistat kaksi lehmää. hallitus ottaa molemmat ja myy maidon sinulle. natsismi: omistat kaksi lehmää. hallitus ottaa molemmat ja tappaa sinut. byrokratia: omistat kaksi lehmää. hallitus ottaa molemmat. se tappaa yhden, lypsää maidon toiselta ja heittää sen pois. kapitalismi: omistat kaksi lehmää. myyt toisen ja ostat härän.

t. meri

Mika kirjoitti...

Kyllä, nämä saavat ajatusta liikkeelle vaikka keskittymistä vaativatkin.

Arvelen, että politiikka käy työstä ja sen rutiinit uuvuttavat ajattelijan. Ehkä molempien pitäisi hoitaa omia ruutujaan ja kuunnella toisiaan herkällä korvalla?

Tuosta kevennyksestä tekisi mieli muuttaa kommunismi muotoon "hallitus ottaa molemmat lehmät, kyydittää sinut junalla Vorkutaan louhimaan kaivoksesta uraania ja kuorii maidosta kerman puoluevirkailijoiden omaan kauppaan."