Yle esitti elokuvan Harjunpää ja pahan pappi. Areenasta avatessa riitti selailukatselu, jonka perusteella yhteydet kirjaan olivat ohuehkot. Sama nimi, samannimisiä henkilöitä ja kieltämättä se, että pahuus oli mustaa, tukahduttavaa ja kaikkialla.
Erään sivuston (nuori?) elokuvakriitikko iloitsi arvionsa aluksi siitä, ettei ole lukenut ainuttakaan Harjunpää-kirjaa. Mitähän siihen sanoisi? Arvostelija piti elokuvasta.
Kirjat tarkkaan lukeneessa elokuva herätti ärtymystä. Ei vähiten siksi, että Harjunpään hahmo ja sen kautta pitkälti koko kirjailijan lähestymistapa oli käännetty vastakohdakseen.
Mutta ehkä elokuvat tosiaan pitäisi katsoa mahdollisimman irrallaan niihin ehkä jollain tavoin liittyvistä kirjoista.
- - -
Saman tien sopi uusintalukea Harjunpää ja rautahuone, jossa sentään epilogi tarjoaa eräänlaisen valonpilkahduksen. Matalassa mielentilassa ei silti pidä tarttua siihenkään.
Mutta Joensuun hahmojen vinksahtaneet perhesuhteet. Kirjailija tuntuu kilpailevan itsensä kanssa siinä, kuinka järjettömään elämään ja asetelmaan vanhempien (silmiinpistävän usein äidin) manipulointi ihmisen saa vangittua nöyryytettäväksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti