Ei voi olla hymyilemättä ja heilumatta vähän mukana kun Krista Siegfrids innostuu TV-ruudussa. Kun joku on noin tohkeissaan, noin positiivinen ja totta kai päälle vielä sievä kuin se sika pienenä.
Milloinminkäkin laulukisan jatkuttua viikosta toiseen näkökulma tietysti hieman säätyy kun kaikki on edelleen huikeaa, upeeta ja mahtavaa ja wow. Tarkalleen on vaikea sanoa, monennenko viikon kohdalla sivumaku ilmestyy.
Sama pätee luonnollisesti aika lailla kaikkeen ruudussa uutisia myöten, erona, että niissä pitää puhua matalammalta ollakseen uskottava. Hyvältä näytettävä ja hymyiltävä kumminkin.
- - -
Oikeaoppinen mielensäpahoittanut kirjoitus loppuisi tuohon ylle. Rehellisyyden nimissä joudun kuitenkin muistuttamaan, että totta kai haluamme ruutuihin mieluummin selvästi puhuvia positiivisia kaunottaria ja komistuksia kuin kauluksiinsa mumisevia rumiluksia. Ja totta kai ylisanat ovat laulukilpailuissa parempia kuin tylytykset.
Hajaantukaa. Lähtiäisiksi jotain ihan muuta:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti