Halki taivaan ja pimeyden

Hitaasti liikkuva punaisten perävalojen letka Tuusulantiellä nosti pisaran kylmää hikeä, mutta kaikki kävi lopulta sujuvasti niin tien päällä kuin kentälläkin. Checkin automaatilla, korunat Forexista, turvatarkastuksen eestaas kiemurteleva jono, suklaat ja xylitolipurkat taxfreestä. Ja Tom Renoufin Black watch kirjamyymälästä, jossa non-fictionia vain niukasti.

Lento on ylibuukattu, joten suostuisiko kukaan muuttamaan matkajärjestelyjään kompensaatiota vastaan, kuulutettiin. Ja että lento Hampuriin on peruttu sikäläisen sään vuoksi.

Pushback ja rullaus, ja sitten kapteeni Mumina kiihdyttikin A319:n pysähtymättä nousukiitoon ja Vantaan talvimustalle taivaalle. Brietä, perunasalaattia ja sämpylä, kaikesta päätellen melkeinpä suoraan pakastimesta. Omenamehun ja teen vakilukijani arvasivatkin. Pitkä heittelevä finaali läpi pimeyden. Cabin crew, please be seated for landing, kuulutti kippari vasta kun jo olin tovin odotellut kosketusta. Tältä Ruzynen kentältä operoi aikanaan myös Hans-Ulrich Rudel, muistelin.

Huhut pelaajasiirrosta voidaan dementoida oitis, koska se HJK-laukku hihnalla oli minun. Piti lainata lapselta kun  kevään 1999 kisoista alkaen kaikki MM:t käyneestä omastani tuli jo sormi kulmasta läpi.

Kaksi tuntia bussissa Prahasta Brnohon. Sade piirsi kuvioita tuulilasiin, paikattu tie pisti jynkjynkjynkjynkjynk ja sai pyörät tuntumaan neliskanttisilta.

Perillä väsy ja päänsärky. Niin aina.

Aamiaisella joka puolella vaanivaa henkilökuntaa. Jokin  palkkausrakenteessa on toisin kuin meillä. Kahvi oli ekstrahyvää mutta leipä pahvia.

Kävin ulkona kuvaamassa näkymän alas laaksoon. Jäätuuli kuori luista lihat.