Pöytä kahdelle (minä ja Twitter) ja itsenäisyyspäivän illallinen. Sipulikeittoa, kananrintaa ja riisiä sekä kai sokeriherneitä, valkosipulipatonkia ja kaksi isoa tshekkiolutta. Juuri ja juuri jaksoin kaiken.
Milloin vietin viimeksi itsenäisyyspäivän kotimaassa? Näiltä sivuilta se kai löytyisi.
Kymmenen tunnin sikeät unet. Yöllä oli kuulemma myrskynnyt.
Aamiaisella mahtava näkymä alas laaksoon ja lumiseen kaupunkiin, jota aurinko valaisi. Palatessani kaksi minuuttia myöhemmin pöytään kahvia hakemasta oli maisema kadonnut harmauteen. Lumimyräkkä. Ja kahvi hyvää.
Ensi kertaa näillä keikoilla jäin joukkueen kyydistä kun lähtöaikaa peliin aikaistettu mutta jojo unohti ilmoittaa tiedottajalle. Shit happens. Taksi 300 korunaa.
Palatessa bussissa valmentajat hiljaisina, mutta pelaajista ainakin osa äänessä. Luulen, että tämä koko turnauksen kannalta aika merkityksetön peli ei hirveästi jäänyt harmittamaan.
Suomi taisteli hyvin, säilytti fokuksensa ja oli jalalla ja kropalla mainiosti mukana. Ero tuli pallollisessa taidossa, joka Ruotsilla on omaa luokkaansa. Maalipaikoissa se näkyi. Mutta jos Suomen naissalibandyn tulevaisuus näyttää Alisa Pölläseltä, se on valoisa. Pallotaitava, tekee oikeita ratkaisuja, kestää kontaktit pallo lavassa. Hieno pelaajan alku.
Iltatweetti:
Netti toimii vain hotellin käytävällä, läppärin akku jaksaa vain 20 min #eestaas #liikunta #fatcamp #jatkoroikkaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti