Lapsuusmuistoissa äiti istuu keittiön pöydän ääressä ja lukee lattialle levittämäänsä Hesaria kun ennen lähtöä kouluun pureskelen viipaletta Elannon Häälimppua ja kulautan Viri-kaakaota.
Jossain vaiheessa aloin itsekin lukea sarjakuvat, sitten lisäksi urheilusivut. Vähitellen muutakin, ja oli aika aloittaa lehden alkupäästä.
Neljäkymmentä vuotta sitä kesti, mutta vähitellen kasvoimme erillemme. Nykyään, kuten muuan Twitterissä tiivisti, Hesarin lukeminen tuntuu siltä kuin olisi Umayya Abu-Hannan Facebook-kaveri. Ehkä sitä kärjistäen on itse vain kangistunut vanhaksi konservatiiviksi samalla kun käpyläläiset Kallion taidelukion kasvatit ovat täyttäneet toimituksen.
Tunne, että lehteä tehdään nykyään joillekin muille ihmisille. He siis lystin maksakootkin.
Mutta voipa nekin rahat käyttää vaikka vuosi vuodelta nouseviin asukaspysäköintimaksuihin, joiden korottamista HS:kin on innolla ajanut.
Luulen, että eniten tulen kaipaamaan Kuukausiliitettä ja Ari Virtasen urheilujuttuja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti