Toimihenkilöiden valinta, budjetin läpikäynti ja muut esille tulevat asiat sujuivat nopeasti aikuistenkin ajatusten entäessä jo odottavaan otteluun.
Länsiväylän liikenne humisi ylhäällä Lauttasaaren tekonurmen taustana, tihkusade vihmoi taivaalta ja valonheittimet maalasivat maiseman pahoinvoivan kellanoranssiksi, joten olosuhteet olivat täydelliset ratkaisupeliin.
Sinivalkoisia näytti jännittävän joten ei ihme, että pallo kolisi jo omissa maalikehyksissä. Vastustajan verkkoon runnoma pallo nollautui onneksi avustavan erotuomarin koholla komeilevaan lippuun.
Toisella jaksolla ote siirtyi omille, mutta vapauttava maali oli tiukassa. Vaarattoman näköinen kaukolaukaus ohitti jo maalivahdin mutta pomppasi pystytolpasta takaisin ja vahdin syliin. Tiukassa paikassa katseet kääntyvät todennäköisimpiin maalintekijöihin, ja odotukset palkittiin kun haasto boksiin imaisi mukaansa kolme keltapaitaa ja syöttö heidän välistään keskelle sai jatkokseen varman viimeistelyn.
Sen verran jännittävää, että vastustajan lopun vapaapotkussa oli lähdettävä kävelemään toiseen suuntaan ja katseltava metsää. Vastustajia kädet karmaisevasti pystyssä mutta sittenkin erotuomarin vaativa vihellys ja puolustavan vapaapotku. Runnoivat pallon maalivahdin näpeistä verkkoon, kuulin myöhemmin.
Kentältä käveli väsyneen hiljaisia mutta tyytyväisiä annetun tehtävänsä suorittaneen oloisia poikia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti