(Kirjallisuusesitelmää tuskailevat, hajaantukaa. Nothing to see here.)
Kaipaatsä tukanleikkuuta, rasva?
Käytimme lausetta laajemmissa merkityksissä joskus 1977, vaikkei se näköjään suomennoksessa ihan sanatarkasti niin ollutkaan.
Onneksi jotkut asiat eivät muutu, ja näköjään nykykoululaisetkin lukevat S.E. Hintonin teoksen Me kolme ja jengi.
Ponyboy, Sodapop ja Two-Bit toki tuntuivat heti tutuilta, ja muutenkin tunne vahvistui lukiessa vaikken toisaalta olisi muistanut, miten tarina meni.
Jotain näytelmämäistä nimettöminen yleisluontoisine kaupunkeineen. Ja nyt pisti silmään päähenkilöiden runsas fyysinen läheisyys. Cherryn hahmossa jotain tavoittamattoman ylempiluokkaisen eteeristä, joka toi mieleen Leijojen Carina Holzingerin.
Silloin 1977 ei voinut saman tien googlata, mitä kirjasta on sanottu. Nyt piti. Vai että joissain Amerikan kouluissa pannassa. Ja muutenkin kritisoitukin.
En ollut muistanut tai tiennyt kirjailijan olevan naispuolinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti