Kotiinlähdettäessä oli kauniimmalla osastolla alla jo 12 tuntia ja oma suoritus hallilla, minulla mediaosastolla vähemmän, mutta olinkin aloittanut päivän toisessa jäähallissa.
Myös takaisin kotipaikkakunnille lähteviä kilpailijoita odottavien bussien rivi ulkona muistutti tapahtuman koosta.
Kotona väsyneitä mutta tyytyväisiä luistelijoita. Pääsy rookiena esiintyvään kokoonpanoon on jo menestys ja mitali sitten kuorrutus kakkuun.
Autossa toki kerrattiin niitä viisaampien oppeja. Urheilun tarkoitus on ihmisenä täydellistyminen, ja sitä toteutetaan pyrkimällä mahdollisimman täydelliseen lajisuoritukseen. Seurauksena, vähemmän tärkeänä, on sitten erilaisia sijoituksia verrattuna muihin.
Yöunet, ja seuraavana aamuna taas harjoitukset.
2 kommenttia:
mika
kummipoikani aloittelee ensimmäisiä lätkätreenejään ja siinä samalla minäkin pohdin taas kerran sitä, mikä on urheilun merkitys ihmiselämässä. mikä nykyurheilussa on aitoa ja alkuperäistä, mikä ei-aitoa ja jollakin tavalla urheiluun kuulumatonta.
kun en ole lätkää 40 vuoteen seurannut, pelkään että se on pikkupojalle kovempaa kuin ennen. siis sellaista kenraali ehrnrooth kohtaa kapteeni jutilan -tyyppistä: vaikka suolet olis pihalla, niin ei saa luovuttaa.
meri
Sivusta juniorikiekkoa seuranneena vaikutelmani on, että se on organisoiduista joukkuepeleistä tiukinta ja totisinta treenaamista.
Mutta hauskaa myös.
Joukkueita on onneksi juniorikiekossakin monentasoisia ja erilaisin tavoittein: kaikki eivät pelaa hampaat irvessä.
Mutta näkisin, että kannattaa olla luovuttamatta ihan pienten vastoinkäymisten edessä. Urheilu opettaa myös kestämään pikkukolhuja ja väsymystä.
Jos kuitenkin sattuu kunnolla, pistetään peli poikki ja kannetaan juniori kentältä ja hoitoon.
Sota ja Sparta sitten erikseen.
Lähetä kommentti