Viisi kuukautta kestänyt vinossa ja kumarassa kulkeminen on poikinut perheeltä loivasti vinon hobitti-nimityksen.
(Tosin pitkäaikainen pälyilevä liikkuminen kumarassa ja maan tasossa sisätilojen synkässä hämärässä toisi mieleen pikemminkin Klonkun.)
Joka tapauksessa: räjähtävän vauhdikas kumaraklenkkaamiseni eteiseen kuittaamaan ovisummerin rääkäisyä oikeuttaa mielestäni ylennykseen ja rynnäkköhobitin titteliin.
Saksaksi vieläkin komeammin Sturmhobbit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti