maanantai 11. huhtikuuta 2016

Tuttu päivämäärä

Tänään tulee näköjään 75 vuotta synnyttäjäni syntymästä.

Silloin Suomessa elettiin välirauhan epävarmaa aikaa, toisaalla Euroopassa saksalaiset pommittivat sinä yönä Coventrya ja etenivät Balkanilla.

Kuopiossa jossain tuli maailmaan ihminen muutamaksi vuosikymmeneksi. Omalta kannaltani tapahtuma oli tietenkin suorastaan perustavaa laatua olevalla tavalla merkittävä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

mika

telkusta olen pannut merkille, että äi­dit kiin­nos­ta­vat nyt jostakin syystä poikkeuksellisen paljon. hassua siksi, että hei­tähän on ol­lut yh­tä kauan kuin ih­mis­kun­taa.

mieleen on jäänyt oman äidin halu suljettuun tilaan. hän otti pitkiä kylpyjä, ja sai sen ajan olla kyl­py­huo­nees­sa rau­has­sa luk­ko­jen ta­ka­na. tai lie­kö nuo edes ol­leet pit­kiä, luul­ta­vas­ti kär­si­mät­tö­mäs­tä lap­ses­ta muu­ta­man mi­nuu­tin pois­sa­olo tun­tui pit­käl­tä, kun oli tot­tu­nut, et­tä äi­ti oli ai­na saa­ta­vil­la.

meri

Mika kirjoitti...

Kukas se sanoikaan, että "nykyään ajattelen vanhempiani paljon enemmän kuin silloin kun he elivät"? Juha Tanttu sen varmaan ainakin kirjasi.

Sitä samalla vuosien vieriessä sovittelee ja suhteuttelee esi-isiään maailmanhistoriaan. Ajatella, että faijan syntyessä oli presidenttinä Relander.

Kylpyamme oli tärkeä osa lapsuudenkotiani.