Lasse Lehtinen kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnissaan, kuinka polkupyörät ja asvalttivihreys valtaavat Helsingissä tilaa autoilta ja muilta kaupunkilaisilta.
Persujen puhis on kuulemma käyttänyt plokissaan sellaisia termejä kuin polkupyöräkommunismi ja nytliiteläisyys.
Ja edistykselliset ovat kilpailleet moisten termien pilkkaamisessa kuten eri mieltä olevien länsimaisessa yhteiskunnassa tietysti kuuluukin.
Kirjoittajien käyttämien termien osuvuudesta en mene sanomaan, mutta näkisin sekä Lehtisen että Soinin tekstien heijastelevan joitain sellaisia olemassaolevia reaalimaailman ilmiöitä, joista itsekin olen tehnyt havaintoja.
Ehkä tilannekuva jatkossa selkiytyy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
mika
teoriassa olen sitä mieltä, että ei-pyöräilijöiden kannattaisi ymmärtää että pyöräilyinfran parantaminen kaupungissa olisi kaikkien etu. siis ihan kaikkien. mutta sitten käytännössä on se fakta, että pyöräilijöiden puolella on niin helkkarin paljon urpoja ja huonosti käyttäytyviä yksilöitä. eli juuri näitä shaitteja, joista lehtinen kirjoittaa: "pyöräilijä muuttuu niin halutessaan jalankulkijaksi tai autoksi. hän käyttää jalkakäytävää, suojatietä, katua tai pyörätietä siten kuin hänelle sopii. nämä ihmiskunnan päästöttömät pelastajat ajavat halutessaan ajoradalla vaikka vieressä kulkisi pyörätie."
omien havaintojeni perusteella ikävä kyllä juuri pyöräilijästä on kehittynyt varsinkin kaupunkiliikenteessä suurin vaaratekijä. mielestäni jalankulkija ja autoilija rikkovat liikennesääntöjä sattumanvaraisesti, mutta moni pyöräilijä asenteellisesti. en tiedä saisiko tätä ilmiötä järkevällä liikennesuunnittelulla minimoitua?
jos fillari onkin saatu pysähtymään valoihin, niin vihreän syttyessä jatketaan samalla isolla vaihteella. risteyksessä, jossa osa ajaa suoraan, osa kääntyy, on todella hankalaa, kun isolla vaihteella haparoivasta pyöräilijästä ei tiedä, mihin päin tämä on vaappumassa vai rysähtääkö mahalleen keskelle liikennettä.
moni pyöräilijä voisi kuitenkin muistaa, ettei suojatiellä tai bussipysäkillä kaahaavan fillaristin yliajama henkilö ole välttämättä tulossa kevyen liikenteen väylien suunnittelua jäädyttäneen lautakunnan kokouksesta . . .
luultavimmin hän liikkuu kaupungilla melko tasavertaisissa asioissa toisten ihmisten, jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja autoilijoiden kanssa.
meri
Mistähän aloittaisi?
Pyöräilijöiden liikennekäyttäytymisen, johon varmasti tulen palaamaan vielä monesti, ei täydellisessä maailmassa tietenkään tulisi liittyä infrakysymykseen mitenkään, mutta ärsyttäähän se. Etenkin siinä kontrastissa, jossa on ajateltu (ja jotkut vielä esittävät), että pyöräilijät ovat sympaattisia pehmoja ja autoilijat verenhimoisia öykkäreitä.
Näppituntumalla sanoisin, että ilmapiiri Helsingissä on liikenteessäkin kiristymässä. Viimeksi eilen näin tuossa kulmassa autoilijan pysähtyneen kirpeään sananvaihtoon kahden sääntöjen vastaisesti eteensä suojatielle kurvanneen pyöräilijän kanssa. Murhaavia katseita ja kommentteja on luvassa lisää, toivottavasti ei kuitenkaan fyysistä väkivaltaa.
"Pyöräilyinfran parantaminen on kaikkien etu" on kaunis lause, joka kuitenkin käytännössä tarkoittaa sellaisia asioita kuin "nyt poistamme tältä kadulta xx parkkipaikkaa rakentaaksemme pyöräkaistan". Silloin alueen autonhaltija etsii illalla n minuuttia kauemmin paikkaa, johon jättää autonsa ja samalla vahtaa, kuinka monta pyöräilijää sillä kaistalla lopulta sittenkään liikkuu esimerkiksi kesäkuussa versus helmikuussa. Ja auta armias, jos hän vielä sen jälkeenkin näkee pyöräilijän ajamassa siitä kovasti rummutetusta kaistasta huolimatta sen vieressä jalkakäytävällä...
Vielä laajemmin olen huomaavinani (ja ilmeisesti nuo vittumaiset sedät myös) ainakin Helsingissä ilmapiirin, jossa vihreät vahvemmin ja vahvemmin valtaan päästyään ovat nyt vihdoinkin näyttämässä niille autoilijoille ja lihansyöjille, missä kaappi seisoo. Pyöräkaistat, parkkiruutujen muuttaminen terasseiksi, vuosi vuodelta nousevat asukaspysäköintimaksut, Rakennusviraston avoin vittuilu somessa autoilijoille, koulujen pakolliset kasvisruokapäivät...
Oman mielipiteeni vaikutus näihin asioihin on tietenkin tasan nolla, mutta narisenpahan osoittaakseni, että 1) teidät on nähty ja 2) sitten kun HS taas kirjoittaa, että "helsinkiläiset haluavat" niin haluamassa eivät kuitenkaan ole kaikki helsinkiläiset.
Edes minä en kiistä pyöräilyn tai kasvissyönnin ekologista etumatkaa, mutta samalla näen myös niistä innostuneiden kyvyttömyyttä ja haluttomuutta nähdä, että kaikkien mieltymykset ja elämäntilanteet eivät ole samanlaisia kuin heillä. Ja kun samaiset tahot mieluusti rummuttavat vähemmistöjen oikeuksia erinäisissä asioissa, on mielenkiintoista nähdä, miten joviaalisti he toimivat ollessaan itse vallassa ja enemmistöinä.
mika
on pakko yhtyä tuohon viimeiseen kappaleeseen, vaikka vähän kirpaiseekin. jos ajattelen kasvissyöntiä, pyöräilyä ja muita ekotekoja, niin paras keino torjua mahdollista maailmanloppua on tietysti aloittaa itsestään. niin olen tehnyt, ja niin ovat tehneet myös monet muutkin. en tiedä kuinka paljon meitä kaiken kaikkiaan on, mutta sen kyllä olen pannut merkille, että meidän eliittikotkotustemme vuoksi yhteiskunta on saanut uuden kastijärjestelmän: tiedostamiseen perustuvan luokkayhteiskunnan. sen huipulla on hyvien ihmisten kasti, johon kuulumme me globaalista ahdistuksesta kärsivät ihmiset. paarialuokkaan joutuvat ihmiset, jotka kieltäytyvät omaksumasta fillaria ja tofua elämänsä kantavaksi voimaksi. me olemme viherpestyjä moraalinvartijoita, jotka saamme uusiutuvan energiamme tyhmien ihmisten vääriä kulutustottumuksia paheksumalla.
meri
meri
Näissäkin on mielenkiintoista verrata ihmisten yhteiskunnallisia näkemyksiä heidän elämäntilanteisiinsa ja sijainteihinsa elämänkaarella.
Onko vaikapa 17-vuotias opiskelija tai vanhus alttiimpi tarvitsemaan, että ihminen ei tarvitse mammonaa, kuin 40-vuotias pienten lasten vanhempi.
Tai se opiskelija tai Katajanokalla asuva osmosoininvaara julistamaan autottoman elämän ihanuutta verrattuna siihen perheenäitiin, jolla lapset harrastavat eri puolilla seutua, töistä pitäisi ehtiä ja ehkä mökilläkin käydä.
Ainakin tiettyyn rajaan saakka. Tokihan ihmiskunta on suurimman osan olemassaoloaan selviytynyt ilman autoja, jos sitä kautta ajatellaan. Ja polkupyöriä. Ja sähkövaloa.
Lähetä kommentti