Kvassia kadunkulmassa

Yle Areenasta löytyvä venäläissarja Kuun pimeä puoli tahtoo koukuttaa vaikken ihan kaikkia 16 jaksoa ole vielä ehtinytkään.

Juonen paksuin punainen lanka sarjamurhaajasta on vähän väkinäinen mutta oikeastaan tarpeeton kun pääasiana kuitenkin on paluu Brezhnevin ajan Neuvostoliittoon. Nuhruisuus, puute kaikesta ja jonot, ja kaikista eniten ihmisten kanssakäymisen tapa. Esimiehet kurittamassa alaisiaan melkeinpä korvatillikoin, kansalaiset nöyrinä toveri miliisin edessä ja silloin tällöin tummissa puvuissaan esiin putkahtava kaikkivoipuudessaan ylimielinen KGB.

Vaikutelmat limittyvät tietenkin myös niihin oman historian pariin visiittiin Sosialististen neuvostotasavaltojen liitossa. Kolmessa vieraassa maassa on tuntunut outoa kotoisuuden tunnetta: siellä, Saksassa ja Ruotsissa.

Kapteeni Solovjovin yhtäkkiä jähmettyvät katseet menevät överiksi, mutta on päähenkilö jotenkin sympaattinen. Ja aluksi perusmulkulta vaikuttava miliisimajuri Kotovkin alkaa osoittaa inhimillisiä piirteitä. Eikä (montaa) menestyssarjaa voi tehdä ilman naiskauneutta: alamaisen kärsivällisesti hymyilevä Katja ja kovin surullinen Ljuda.

Kaikki Paluu tulevaisuuteen -trilogian katsoneet tietävät, miten vaarallista on kajota avaruus-aika-jatkumoon, mutta Solovjov ottaa rajusti riskiä. Ja hänen vuodessa 1979 kohtaamiensa henkilöiden teot nykyajassa tuovat kyllä tarinaan oman tasonsa.