Lähdettiin kuitenkin ulos vilkaisemaan sadekartan punaisen läikän alkaessa olla ruudulla kohdalla.
Mustien pilvien alla Taivallahden kioskista itselle maraschinoa, prinsessalle mustikkaa. Helteessä pallot sulivat ennätysvauhtia ja tahtoivat valua käsille.
Ensimmäiset pisarat alkoivat putoilla samantien, joten sopi siirtyä koulun pihan katoksen alle.
Hetken aikaa säesti salamointia ja pauketta kunnon tuuli, joka lennätti pieniä oksia vaakasuoraan samalla kun sade kimposi kalliosta valkoisena suihkuna. Sitten laantui lotinaksi, välkkeeksi ja murinaksi, joita toki riitti tavallista pitempään samalla kun ilmiö etääntyi kohti itäistä Suomea.
Vielä kierros rannan tuntumassa. Oksia oli puista putoillut ja siellä täällä isoja lammikoita, mutta ei tämä mitään tornadoseutua ole.
Onneksi.
2 kommenttia:
mika
eikö ole koomista, että lehtiotsikoiden myrskyn pitää aina piinata, jyllätä ja murskata. jos jotakin hauskaa pitäisi sääobsessiosta ottaa irti, niin ainakin toukokuiset räntäsateineet ja paikallisen bensa-aseman ulkoterassin keskivartalopyylevyys säällä kuin säällä. se kyllä on hyvä juttu, että hyvillä ennusteilla voi kohentaa ihmisten turvallisuutta - etteivät ne liukkaat taas yllättäisi.
meri
Klikkiotsikoiden surkuhupaisuus menee tietenkin niin överiksi, että epäilen toimittajaparkojen vetävän ne tahallaan yli tehtäväänsä protestoidakseen. Toki ne jossain kohdin muuttuvat ikään kuin vitsiksi, jonka kaikki ymmärtävät. Olisiko se sitä campia?
Lähetä kommentti