Hyvä huono hyvä Tali-Ihantala

Ei pakollista romanssia ja kuin tekniikkalehden sotakone-esittely, olin kuullut, joten lähdin Bristoliin katsomaan hyvää elokuvaa.

Taustanakuttelujen jälkeen eversti Puroma vei joukkonsa Kuuterselän vastaiskuun, mutta Sartion kärkivaunun tuhottua hetkessä neljä vihollissotkaansa seistiin yhtäkkiä kaikessa rauhassa ihastelemassa "maailmanennätystä". Sama harhailu ja pysähtely jatkui kaksi tuntia. Toimintaa alkoi ja päättyi ilman rytmiä, välillä sekaan oli heitetty tarpeettoman tuntuisia kohtauksia kaikkein päälleliimatuimpana turha selittely hakaristin käytöstä.

Ehkä osuvampi nimi elokuvalle olisi "Eräitä kuvitettuja kohtauksia kesän 1944 ratkaisutaisteluista".

Mutta onhan siinä Panssarimuseon kanta-asiakkaille komeaa nähtävää ja elävöitettyinä monta kuuluisaa hetkeä, joista tähän asti on saatu vain lukea. Lähitorjuntamies korpraali Väisänen, luutnantti Aulangon vaunun lataajan kaatuminen, radiotiedustelun sieppaama viesti ja vihollishyökkäyksen tuhoaminen lähtöasemiinsa, Mikkolan raskaiden vaunujen vastaisku Portinhoikassa.

Vaikuttavin hetki kärkivaunun miesten ilmeet heidän polkaistessaan Sotkan liikkeelle tietämättä, paljonko vihollisia mutkan takana on ja päättyykö elämä kymmenen sekunnin päästä etupanssarin läpi räjähtävään kranaattiin. Miten ihminen kykenee siinä tilanteessa tekemään velvollisuutensa eikä loikkaa luukusta ulos ja juokse metsään?

Kun ne kaikki miehet ja kalusto oli raahattu paikalle, olisi materiaalista varmaan saanut paremmankin elokuvan uudelleen leikkaamalla tai jopa uudelleen käsikirjoittamalla. Jättimäisen palan olivat haukanneet ja vain osittain onnistuneet. Mutta näinkin kannatti katsoa ja varmasti ostan tallenteenakin jos ja kun sellainen myyntiin tulee.