Puistossa harpoin eestaas esitellen mennyttä: tässä oli
karuselli, tässä keinut, tuossa iso puu jonka alaoksille pääsi, tuossa hiekkalaatikot ja aitaus, jossa pieniä hoidettiin. Tuosta ympäri hiihdettiin kansanhiihtoa, jonka kilometrit suoritettuaan sai kangasmerkin äidin neuloa anorakin hihaan.Koulun pihaan, aina vain roskaisemmille Väiskin kaltseille. Muovipullojen tulossa on puolensa.
Kaupasta sekaleipä, maitoa, luumuja ja viikunoita.
Sisällä jalkapalloa yhdellä yhtä vastaan, kunnes askelharhautukseni johti kaapinoven syrjään. Sipulipussi pakastimesta lievensi pikkuvarpaan säkenöintiä vähitellen. Myöhemmin pesin mustuneen veren pois mutta pieni jomotus jäi.
Nukahdin lattialle kesken Hufvudstadsbladetin.
Pinserin vinkistä kuvia neuvostoarjesta, hieno setti ja muistojakin. Kyrilliset Pepsi-etiketit silloin Leningradissa, mustaa pakokaasua kevätlumisille kaduille puskevat Zilit. BTR, talvimallin nakkipipo, kurkkumikrofonin nahkahihna ja kaapelissa radion painikkeet.
Tohtori Kokkariselta puolestaan Stuff white people like.
4 kommenttia:
Kangasmerkki kansanhiihdosta?
Minna S.
Sotkeeko muistini? Uimajutuista sai niitä pyöreitä joita oli uikkareissa. Entä oliko jostain metallisia?
Meilläkin oli nakkipipot kurkkumikrofoneilla, mutta myös yksi Jofan vasemman käden jääpallohanska.
Jofan vasemman käden jääpallohanska?
Ja lisää kysymysmerkkejä.
Lähetä kommentti