perjantai 22. helmikuuta 2008

Viljami Vaihdokas

Tartuin opukseen epäluuloisena, mutta vakuutuin aika pian. Liekö Elvi Sinervo miettinyt viisaita vasta sellissä vai jo ennen sitä, mutta Viljamin matka maailmassa toi mieleen vähintäänkin Hessen Siddharthan. Missä tätä kirjaa on minulta piiloteltu? (Hyllyssä tuossa metrin päässä).

Kampuran emäntä ei ollut hyvä eikä paha. --- Hänelle ei ollut koskaan sattunut mitään, mikä olisi paljastanut, mitä hän oikein oli.


Yksilö, joukko, äiti, isä, suku, omaisuus, valta, vastuu, ahneus, sota, rauha, elämä, kuolema, ystävyys, lojaalius, petos, rohkeus, usko, toivo, rakkaus, edistys, merkitys. Ymmärrys. Anteeksianto. Perspektiivi.

"Ei vanhaa ihmistä voi kasvattaa", hän sanoi. "Hilma on juuri sellainen jommoiseksi hänen elämänsä on hänet muovannut eikä hänestä enää voi ottaa mitään pois. Eikä se ole tarpeenkaan".


Desanttien hyysääminen toki nostatti maanpuolustushenkisen konservatiivilukijan vastakarvaan, mutta menköön, senkin voi itselleen tulkita jonkin yleisemmän vertauskuvaksi.

Olipa vaikuttava kirja.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen hiukan myöhässä kommenttini kanssa, mutta totean kuitenkin, että oli ilahduttavaa huomata jonkun toisenkin löytäneen Elvi Sinervon kirjan Viljami Vaihdoksa ja vaikuttuneen siitä. Myös minulle kirja oli löytö. Itse vaikutuin Sinervon kyvystä kuvata lapsen ajatusmaailmaa ja todellakin, Sinervon monin paikoin teksissä ilmenevää viisautta ja humanistista maailmankuvaa. Paatostakin löytyy, mutta se ei poista kirjan ansioita.

Mika kirjoitti...

Eipä mitiä, kyllä tänne ehtii.

Ja semmoinenhan impulssi tästä tuli, että pitää muuten lukea kirja taas uudestaan.