Kunhan koiranläjät oli paikallistettu ja varoitusmerkitty, päästiin aloittamaan.
Herkässä kunnossa palloa siirrellyt Argentiina karkasi 5-0-johtoon, ja vaikka Brasilian avausosuma hylättiin paitsiona, peli oli lopulta 14-14. Iltapalan aika painoi päälle, joten Copa Américan voitto oli ratkaistava rankkareilla.
Heittäytyessä housut haukkasivat ruohoa pesukonekuntoon, mutta se veto pysähtyi. Nuorekas Argentiina kuitenkin kuittasi 2-1-voiton ja jäyhät gauchot kotimaan kapakoissa epäilemättä tanssivat pöydillä. Paikan päällä paidat lensivät tuulen mukaan voittajien juhliessa. Siinä vaiheessa kun housutkin uhkasivat pudota, piti puuttua asiaan ja uhkailla jopa iltasadun menettämisellä.
Nuorten lahjakkuuksien jo nukkuessa veteraani keskittyi lihashuoltoon.
lauantai 30. elokuuta 2008
perjantai 29. elokuuta 2008
Hietarannassa tuuli
Hietarannassa mies tutki hiekkaa metallinetsimellä. Pariskunta erivärisissä tuulipuvuissa kävi kohti rantaa. Valokuvaaja ampui hanhia. Minua vilkaisivat olkansa yli ja väistivät veteen kun kuljin pysähtymättä ohi. Hanhet.
Lentokone pilvipatjan yllä kuului muttei näkynyt.
Tuuli kohisi korvissa ja rypisti meren. Tyrkkäsi pihlajanmarjatertut keikkumaan.
Ja GF:n oman bloginsa kommentista askel kohti valokuvan todellista olemusta:
Itseasiassa ei tossa yhtään huonoa kuvaa ollutkaan. Kännykälläkin otetut ja suttuiset on MINULLE hyviä kuvia muistoina kesästä. Ei siis mitään ahdistusta.
Lentokone pilvipatjan yllä kuului muttei näkynyt.
Tuuli kohisi korvissa ja rypisti meren. Tyrkkäsi pihlajanmarjatertut keikkumaan.
Ja GF:n oman bloginsa kommentista askel kohti valokuvan todellista olemusta:
Itseasiassa ei tossa yhtään huonoa kuvaa ollutkaan. Kännykälläkin otetut ja suttuiset on MINULLE hyviä kuvia muistoina kesästä. Ei siis mitään ahdistusta.
Taivis 40 vuotta
Leikkipuisto Taivis juhlisti eilen perinteisillä puistobileillä myös 40 toimintavuottaan. Käsittääkseni aloitin käynnit siellä heti loppukesästä 1968 kun muutettiin kulmille Kalliosta.
torstai 28. elokuuta 2008
Syksy ja sateet
Illalla satoi, ei satanut, satoi.
Ensimmäinen peli vielä ihmettelyä ja uinuntaa, toisessa löytyi jo jyviä. Saatte vetää suuren maailman tyyliin iltavalaistuksessa, kehaisin, kun isot ylhäällä alkoivat sykkiä hereille. Pelinohjaajatar keveissä kamppeissaan näytti loppua kohden alijäähtyvän horrokseen, mutta vihreä kortti toi yhdelle pelimiehelle ison ilon.
Kotona odottivat lämmin suihku ja iltapala. Ja ensimmäisen vanhempainillan kuulumiset.
Tänään kelpo sadeaamu. Veden ratina sateenvarjossa, sihinä autojen renkaiden alla, kaikuisa lorina viemäriin.
Lämpimän pehmeä kosteus ja värit, syksyn lehtien tuoksu.
Tapio Keräsen Rautatien arkea on yhden sortin aarreaitta, yhtenä jalokivenään vuoden 1967 otos Töölönlahden rantaa vielä kulkeneesta sokeritehtaan kapearadasta.Entäpä talvisesta höyrypilvestä sukeltava pikajuna Käpylän kaarteessa. Ja satamakuvien raanarivit.
Romantiikan kausi alkaa loppua siinä kohdin kun sähköistystopparoikat ilmestyvät rantaradalle.
Kirja on noteerattu ennenkin.
Soi: Turgan Trio: The average extreme
Ensimmäinen peli vielä ihmettelyä ja uinuntaa, toisessa löytyi jo jyviä. Saatte vetää suuren maailman tyyliin iltavalaistuksessa, kehaisin, kun isot ylhäällä alkoivat sykkiä hereille. Pelinohjaajatar keveissä kamppeissaan näytti loppua kohden alijäähtyvän horrokseen, mutta vihreä kortti toi yhdelle pelimiehelle ison ilon.
Kotona odottivat lämmin suihku ja iltapala. Ja ensimmäisen vanhempainillan kuulumiset.
Tänään kelpo sadeaamu. Veden ratina sateenvarjossa, sihinä autojen renkaiden alla, kaikuisa lorina viemäriin.
Lämpimän pehmeä kosteus ja värit, syksyn lehtien tuoksu.
Tapio Keräsen Rautatien arkea on yhden sortin aarreaitta, yhtenä jalokivenään vuoden 1967 otos Töölönlahden rantaa vielä kulkeneesta sokeritehtaan kapearadasta.Entäpä talvisesta höyrypilvestä sukeltava pikajuna Käpylän kaarteessa. Ja satamakuvien raanarivit.
Romantiikan kausi alkaa loppua siinä kohdin kun sähköistystopparoikat ilmestyvät rantaradalle.
Kirja on noteerattu ennenkin.
Soi: Turgan Trio: The average extreme
tiistai 26. elokuuta 2008
Aamun aistein
Jostain kantautui jo maatuvien syksyn lehtien tuoksua. Väiskin kaltseilta loikki kookas jänis ja seisahtui rinteeseen syömään juuri leikattua ruohoa.
Tallensin radion pikavalintoihin Radio SuomiPopin, GrooveFM:n ja YLEn Aikaisen. Muuna musiikkina Honey B:tä ja T-bonesia.
Podcastin teko palaa ajoittain kuumottamaan, mutta videot voi radionaamalla unohtaa. Tuija Aallon katsaus kotimaisen videobloggaamisen tilanteeseen on silti kiintoisa.
Tallensin radion pikavalintoihin Radio SuomiPopin, GrooveFM:n ja YLEn Aikaisen. Muuna musiikkina Honey B:tä ja T-bonesia.
Podcastin teko palaa ajoittain kuumottamaan, mutta videot voi radionaamalla unohtaa. Tuija Aallon katsaus kotimaisen videobloggaamisen tilanteeseen on silti kiintoisa.
maanantai 25. elokuuta 2008
Porvoo - Tapanila all night long
Ihmettelin kylttien punaisia ristejä sanan Porvoo päällä, mutta
tie 170 oli tosiaan poikki Karhusaaren risteyksen jälkeen. Bussi keinahteli kohdan ohi juuri ja juuri itseään leveämpää soraa pitkin. Ja Sibbo Areenan taa rakennetaan näemmä isoa koulua.
Kokonniemen tiellä tihkutti vettä ja kahvilan pöydässä katsottiin kisoja tshekiksi. Hyvät valot ja edellisyönä jenkkikuvaajien olympiablogeja lukeneena muutama pannausyritelmä. En ehtinyt jäädä loppupuintiin mutta lupasin soittaa.
Helsingissä ensin reissarikahvit ja sitten rivin jatkoksi kamerakulmaan. Välillä ISO tappiin ja välillä lisää pannauksia. Liian vähän kasvoja.
Viimeisenä lähtijänä sammutin valot, totesin aikataulun olevan pysäkillä eri kuin netissä ja laahustin sateessa ison tien varteen. Vartin odotus edessä sielläkin kunnes yhtäkkiä valkoinen auto kaarsi pysäkille ja veikin kotiin asti. Kaupan päälle vielä havaintoja Arsenalin taktiikasta. Höveliä.
tie 170 oli tosiaan poikki Karhusaaren risteyksen jälkeen. Bussi keinahteli kohdan ohi juuri ja juuri itseään leveämpää soraa pitkin. Ja Sibbo Areenan taa rakennetaan näemmä isoa koulua.Kokonniemen tiellä tihkutti vettä ja kahvilan pöydässä katsottiin kisoja tshekiksi. Hyvät valot ja edellisyönä jenkkikuvaajien olympiablogeja lukeneena muutama pannausyritelmä. En ehtinyt jäädä loppupuintiin mutta lupasin soittaa.
Helsingissä ensin reissarikahvit ja sitten rivin jatkoksi kamerakulmaan. Välillä ISO tappiin ja välillä lisää pannauksia. Liian vähän kasvoja.
Viimeisenä lähtijänä sammutin valot, totesin aikataulun olevan pysäkillä eri kuin netissä ja laahustin sateessa ison tien varteen. Vartin odotus edessä sielläkin kunnes yhtäkkiä valkoinen auto kaarsi pysäkille ja veikin kotiin asti. Kaupan päälle vielä havaintoja Arsenalin taktiikasta. Höveliä.
lauantai 23. elokuuta 2008
Narinkkatorilla
Taiteiden jälkeinen päivä kuuden kaukalon kulmista. Salamointi on helpompaa auringonpaisteessa.
Talon takana juostiin korkkareilla mutten lähtenyt katsomaan kosken olisi kuulemma mahtunut.
Jalat ja pää olisivat sittenkin tarvinneet kahvia.
Kotona makaronin ja jauhelihan tähteitä ja aurinkosalaattia.
Talon takana juostiin korkkareilla mutten lähtenyt katsomaan kosken olisi kuulemma mahtunut.
Jalat ja pää olisivat sittenkin tarvinneet kahvia.
Kotona makaronin ja jauhelihan tähteitä ja aurinkosalaattia.
Taiteiden yö kaukalon kulmasta
Kyyti odotti sovitusti Fredan ja Kalevan kulmassa, johon saavuin minuutin myöhässä. Tukkoinen keskusta, itäisen Uudenmaa helteiset aukeat, perillä sämpyläkahvit ja riikinruotsia.
Iso putki painoi kesän jälkeen, mutta muutama siedettäväkin. Ruotsista olikin jo kyselty, selvisi sittemmin.
Paluu Helsinkiin oli nopeampi, mutta kuvat siellä huonompia. Lainalaajakulman väärinkäyttöä eikä salamakaan tuottanut mitään luonnollisen näköistä. Vaan oppia ikä kaikki.
Taiteiden yötä kotijoukkueen pallonsiirtelyssä parhaimmillaan oli vaikka vasta elokuuta mennään.
Pölyn laskeuduttua kaikki olivat englanniksi hyvää pataa ja vieraat saivat varoituksen suomalaisen festivaalin toisesta puolesta.
Ohi pysäkinkin bussikuski hidasti myöhäisherännäisten kohdalla mutta kiihdytti uudelleen koskeivät nöyrtyneet kiirehtimään kyytiin. Kurvissa alas ja Hesarin tolpalle. Väkeä vilisi. Kuski kysyi, kierretäänkö vai jäänkö kadun toiselle puolelle. Jäin.
Kotona kuvien kimppuun.
Iso putki painoi kesän jälkeen, mutta muutama siedettäväkin. Ruotsista olikin jo kyselty, selvisi sittemmin.Paluu Helsinkiin oli nopeampi, mutta kuvat siellä huonompia. Lainalaajakulman väärinkäyttöä eikä salamakaan tuottanut mitään luonnollisen näköistä. Vaan oppia ikä kaikki.
Taiteiden yötä kotijoukkueen pallonsiirtelyssä parhaimmillaan oli vaikka vasta elokuuta mennään.
Pölyn laskeuduttua kaikki olivat englanniksi hyvää pataa ja vieraat saivat varoituksen suomalaisen festivaalin toisesta puolesta.
Ohi pysäkinkin bussikuski hidasti myöhäisherännäisten kohdalla mutta kiihdytti uudelleen koskeivät nöyrtyneet kiirehtimään kyytiin. Kurvissa alas ja Hesarin tolpalle. Väkeä vilisi. Kuski kysyi, kierretäänkö vai jäänkö kadun toiselle puolelle. Jäin.
Kotona kuvien kimppuun.
torstai 21. elokuuta 2008
Korvat
Jopa yllättävän äänekästä kun pelastuslaitoksen hyökkäysauto vouvottaa kaasu pohjassa kahden metrin päästä ohi. Ja soittaa varmuudeksi vielä torvea jotta korttelin päässä katua ylittämään lähteneet tajuavat.
Hietarannassa näkyi sukeltajia. Ja rantaviivalla romua.
Kuulokkeissa radiossa Kim Wilden Kids in America. Se on jossain C-kasetillakin, samalla kuin Kojoa ja Purplea ja Brian Enoa ja Spliffiä. Ehkä kevättalvi 1981.
Hietarannassa näkyi sukeltajia. Ja rantaviivalla romua.
Kuulokkeissa radiossa Kim Wilden Kids in America. Se on jossain C-kasetillakin, samalla kuin Kojoa ja Purplea ja Brian Enoa ja Spliffiä. Ehkä kevättalvi 1981.
Matkakortin vilautus
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Kulmakirpparin hyllystä
Len Deightonin Osteri eli Horse under water. Vähän vaisua, mutta taattua sateisen nokisen Lontoon Deightonia haaleine neskahveineen ja kolkkoine lentokoneineen. Blowupin ja Austin Powersin muistojen maailmaa. Juoni jotenkin haettu, mutta saksalainen sukellusvene on aina kotiinpäin.
Entäpä senaikainen naiskuva. Charlottesta on sanottava, etten ollut koskaan nähnyt häntä aikaisemmin , mutta kun kerran olin nähnyt hänet, hänessä oli kaksi asiaa, joita en koskaan unohda.
Löytö, joka tapauksessa.
(Lisää miljööstä ja muusta: The Deighton Dossier)
Forsythin Odessan miehet vanhastaan liiankin tuttu, mutta jotenkin sen kuuluu olla omassa hyllyssä. Vaikka juonessa tapahtuukin hiukan liikaa hiukan liian nopealla tahdilla ja Miller on vähän liikaa Jaguareineen ja übermuodokkaine tyttöystävineen.
Vaan saadapa jostain Forsythin The Shepherd. Siinä on kummitustarina minun makuuni.
Seuraavaksi pitää tehdä tilaa hyllyyn lahjoittamalla huonoimpia pois. Esimerkiksi Jarkko Tontin Luokkakokous, jossa Emmin loppuveto on hyvä mutta hahmot muutoin vieraannuttavia ja vastenmielisiä Punavuorineen ja itsejauhettuine kahveineen.
Entäpä senaikainen naiskuva. Charlottesta on sanottava, etten ollut koskaan nähnyt häntä aikaisemmin , mutta kun kerran olin nähnyt hänet, hänessä oli kaksi asiaa, joita en koskaan unohda.
Löytö, joka tapauksessa.
(Lisää miljööstä ja muusta: The Deighton Dossier)
Forsythin Odessan miehet vanhastaan liiankin tuttu, mutta jotenkin sen kuuluu olla omassa hyllyssä. Vaikka juonessa tapahtuukin hiukan liikaa hiukan liian nopealla tahdilla ja Miller on vähän liikaa Jaguareineen ja übermuodokkaine tyttöystävineen.
Vaan saadapa jostain Forsythin The Shepherd. Siinä on kummitustarina minun makuuni.
Seuraavaksi pitää tehdä tilaa hyllyyn lahjoittamalla huonoimpia pois. Esimerkiksi Jarkko Tontin Luokkakokous, jossa Emmin loppuveto on hyvä mutta hahmot muutoin vieraannuttavia ja vastenmielisiä Punavuorineen ja itsejauhettuine kahveineen.
tiistai 19. elokuuta 2008
Eilen
Junan pillin vihellykset kantautuivat Marian mäelle asti.
Ruoholahden risteyksessä piti tähyillä hetki ennen kuin raidat erottuivat konttipinojen seasta. Järjestely jatkui. Samassa pakokaasupilvi paljasti kohoavat kierrokset, ja kohta kellot alkoivat kalkattaa.
Kolme kiireistä ruutua, konttivaunut kolkuttelivat kuiluun kohti Rautatieasemaa ja Pasilaa.
Autio Hietalahden tori. Tehtaankatu, taivaisiin yltävä kirkontorni. Tihkusateen kiillottama Freda.
Tennispalatsin takana läikkyvät siniset valot. Pelti rämähti asvalttiin, mutta heittikö konstaapeli tosiaan rekisterikilven maahan.
Ovikello soi, naapuri ojensi kulhollisen kantarelleja. Paistinpannulle sipulin kanssa ja paahtoleivälle. Omenamehua.
maanantai 18. elokuuta 2008
sunnuntai 17. elokuuta 2008
Hiostava sunnuntai
Jalkapallo, suvanto, Espoo. Synttärikakun suklaakuorrutus.
Katkos Rautatiemuseopäiväperinteessä.
Iltayöstä paikoin takkuinen verkko.
lauantai 16. elokuuta 2008
Loppukesän vaikutelmia
Torstai-illan instant-myrsky. Yhtäkkiä tuuli jylisi pihapuissa ja riuhtoi narulle jääneitä lakanoita, rännit paukkuivat ja pärskyivät valkoista kuohua asvalttiin. Sitten paksun tahmea keltainen valo.
Eilen lähdettiin kai samoihin aikoihin kuin edellisellä kerralla, koska nytkin näkyi Viikkarin Ruotsin-laiva Larun sillalta. Havumetsän tuoksu Otaniemen kohdalla. Palavan puun aromi Meilahdessa. Huomaavaisia kulkijoita polkijoita, paitsi ne, jotka haluavat ulkoiluttaa koiraansa kevyen liikenteen väylällä pitkässä narussa.
Saunan jälkeen vielä viemään astiat ja kauppaan. Yhtäkkiä lipui Koff-kuumailmapallo kuin talojen kattoja nuollen Runskin ylle. Ja sen harvinaisen kerran kun mikään kamera ei ollut mukana. Kylälän ikkunasta katseltiin lisää samanmoisia.
Taas aikaisin unille. Protestanttinen olo.
Eilen lähdettiin kai samoihin aikoihin kuin edellisellä kerralla, koska nytkin näkyi Viikkarin Ruotsin-laiva Larun sillalta. Havumetsän tuoksu Otaniemen kohdalla. Palavan puun aromi Meilahdessa. Huomaavaisia kulkijoita polkijoita, paitsi ne, jotka haluavat ulkoiluttaa koiraansa kevyen liikenteen väylällä pitkässä narussa.
Saunan jälkeen vielä viemään astiat ja kauppaan. Yhtäkkiä lipui Koff-kuumailmapallo kuin talojen kattoja nuollen Runskin ylle. Ja sen harvinaisen kerran kun mikään kamera ei ollut mukana. Kylälän ikkunasta katseltiin lisää samanmoisia.
Taas aikaisin unille. Protestanttinen olo.
perjantai 15. elokuuta 2008
Pohjois-Atlantilla
Otto Kretschmeristä lukiessa tuntui kuin olisi taas katsonut Das Bootia, niin hyvin elokuva taisi visualisoida aiheen.
Päästyään brittisatamien miinoittamisesta laivajahtiin Kretschmer miehistöineen menestyi hyvin ja ehti sotia pitkään ennen kuin joutui edes ensi kertaa syvyyspommituksen kohteeksi. Kiintoisa yksityiskohta on kirjan kertoma aluksen nimeltä Petsamo upottamisesta. Netissä sellaista ei kuitenkaan mainita.
Kummitusmaiset yhteensattumat. Veneen kansirakenteissa viimeisellä matkalla loistaneet elmontulet, joiden kirjoittajan mukaan uskotaan merimiestaikauskossa enteilevän aluksen uppoamista. (Jostain kyllä luin niitä pidetyn hyvänkin onnen merkkinä.) Kretschmer, Prien ja Schepke, jotka tutustuivat koulutusaikana Kielissä ja joiden sota päättyi samalla viikolla kevättalvella 1941, ainakin osin ensiaskeleitaan ottaneen tutkan ansiosta.
Prienin vene katosi jälkiä jättämättä, Schepke, joka yritti jalat katkenneina vielä uida turvaan hävittäjän keulan ruhjomasta aluksestaan ennen kuin vajosi pinnan alle valkea päällikön koppalakki yhä päässään. Onnekas Kretschmer, joka sai vaurioituneen veneensä pinnalle ja 43 miehestä 40 elossa vihollisalukseen ja sotavankeuteen. Pääinsinööri laskeutui vielä alukseen avaamaan luukut, jottei vene jäisi pinnalle ja vihollisen käsiin. Häntä ei sen koommin nähty.
Ammatillisesti, jos niin voi sanoa, Kretschmerin oivallus oli luopua laukomasta pinnan alta torpedosarjoja. Sen sijaan hän hyökkäsi pintakulussa jopa saattueen keskeltä ja pyrki torpedo per tuhottu alus -tulokseen. Jotkut alukset sinnittelivät pinnalla vaatien useamman torpedon tai tykkitulta. Elokuvissa yksi tykinlaukaus tuottaa aina jättimäisen räjähdyksen, mutta kirjassa kerrotaan tarvitun välillä kymmeniä panssari- tai fosforikranaatin osumia ennen upotusta.
Päästyään brittisatamien miinoittamisesta laivajahtiin Kretschmer miehistöineen menestyi hyvin ja ehti sotia pitkään ennen kuin joutui edes ensi kertaa syvyyspommituksen kohteeksi. Kiintoisa yksityiskohta on kirjan kertoma aluksen nimeltä Petsamo upottamisesta. Netissä sellaista ei kuitenkaan mainita.
Kummitusmaiset yhteensattumat. Veneen kansirakenteissa viimeisellä matkalla loistaneet elmontulet, joiden kirjoittajan mukaan uskotaan merimiestaikauskossa enteilevän aluksen uppoamista. (Jostain kyllä luin niitä pidetyn hyvänkin onnen merkkinä.) Kretschmer, Prien ja Schepke, jotka tutustuivat koulutusaikana Kielissä ja joiden sota päättyi samalla viikolla kevättalvella 1941, ainakin osin ensiaskeleitaan ottaneen tutkan ansiosta.
Prienin vene katosi jälkiä jättämättä, Schepke, joka yritti jalat katkenneina vielä uida turvaan hävittäjän keulan ruhjomasta aluksestaan ennen kuin vajosi pinnan alle valkea päällikön koppalakki yhä päässään. Onnekas Kretschmer, joka sai vaurioituneen veneensä pinnalle ja 43 miehestä 40 elossa vihollisalukseen ja sotavankeuteen. Pääinsinööri laskeutui vielä alukseen avaamaan luukut, jottei vene jäisi pinnalle ja vihollisen käsiin. Häntä ei sen koommin nähty.
Ammatillisesti, jos niin voi sanoa, Kretschmerin oivallus oli luopua laukomasta pinnan alta torpedosarjoja. Sen sijaan hän hyökkäsi pintakulussa jopa saattueen keskeltä ja pyrki torpedo per tuhottu alus -tulokseen. Jotkut alukset sinnittelivät pinnalla vaatien useamman torpedon tai tykkitulta. Elokuvissa yksi tykinlaukaus tuottaa aina jättimäisen räjähdyksen, mutta kirjassa kerrotaan tarvitun välillä kymmeniä panssari- tai fosforikranaatin osumia ennen upotusta.
torstai 14. elokuuta 2008
Löytö laatikosta
Ohi kulkeissa sopi penkoa hetki Runskilla jalkakäytävälle nostettua antikvariaatin yhdellä eurolla -laatikkoa.
Carl Appelbergin omakustannevihkonen Anteckningar 1996 oli ihan kiva, mutta Terence Robertsonin The Golden Horseshoe - The story of Germany's most succesful U-boat commander peräti löytö.
Hutera 1957 painettu pokkari, jonka kannet irtoamassa, mutta kelpo kuvaus Otto Kretschmerin vaiheista.
Carl Appelbergin omakustannevihkonen Anteckningar 1996 oli ihan kiva, mutta Terence Robertsonin The Golden Horseshoe - The story of Germany's most succesful U-boat commander peräti löytö. Hutera 1957 painettu pokkari, jonka kannet irtoamassa, mutta kelpo kuvaus Otto Kretschmerin vaiheista.
Kotikaupungissani
Helsingin Uutiset: Senaatti-kiinteistöt haluaa yhä asuntoja suojeltavaan Taivallahden kasarmiin
Stephan Funken kuvia Helsingistä 1952 (via Digicamera.net)
Stephan Funken kuvia Helsingistä 1952 (via Digicamera.net)
Lehden linja pitää
Keskiviikon Hesarin kulttuurisivuilla Jukka Yli-Lassila lupaa otsikolla "Stop töhrykampanjalle" antaa kunnallisvaaleissa äänensä ehdokkaalle, joka ei käytä verorahoja kaupungin sotkemisen vastustamiseen.
Jostain syystä en ylläty.
Your attitude has been noted, Mister Rivers, sähähtää hampaidensa välistä [itä]saksalainen rajavartija Nick Riversille elokuvassa Top Secret, muistinvaraisesti.
Jostain syystä en ylläty.
Your attitude has been noted, Mister Rivers, sähähtää hampaidensa välistä [itä]saksalainen rajavartija Nick Riversille elokuvassa Top Secret, muistinvaraisesti.
keskiviikko 13. elokuuta 2008
Back in the U.S.S.R.
Georgia, Gruusia.
Otan NATOn, ilmoittaa Jura Jukola.
Vanhat änkyräkommunistit, Venäjä ja kognitiivinen dissonanssi, jyrähtää Takkirauta.
Omaa kansaansa vastaan hyökkäävä armeija täytyy pysäyttää, ymmärtää Aikakauden ydin.
Euroopan kyvyttömyys vähentää fossiilisten energialähteiden käyttöä, kaivaa Kasvi.
HS: Venäjän ja Georgian ymmärtäjät vastakkain
What do the following organisations have in common, pistää Vera.
Georgia on my mind, huomaa saman kummallisuuden Kokkarinen.
Ulkoministeriö kehottaa välttämään Georgiaa, lyö läskiksi Lehti.
Otan NATOn, ilmoittaa Jura Jukola.
Vanhat änkyräkommunistit, Venäjä ja kognitiivinen dissonanssi, jyrähtää Takkirauta.
Omaa kansaansa vastaan hyökkäävä armeija täytyy pysäyttää, ymmärtää Aikakauden ydin.
Euroopan kyvyttömyys vähentää fossiilisten energialähteiden käyttöä, kaivaa Kasvi.
HS: Venäjän ja Georgian ymmärtäjät vastakkain
What do the following organisations have in common, pistää Vera.
Georgia on my mind, huomaa saman kummallisuuden Kokkarinen.
Ulkoministeriö kehottaa välttämään Georgiaa, lyö läskiksi Lehti.
Reppu selkään
Koulu näytti samalta, mutta opettaja oli eri kuin Soneran mainoksessa. Ehkä mainokset eivät olekaan totta. Eikä soiteltu.
Ope oli kuulemma kiva, vessa löytyi, ruoka menetteli ja muutenkin päähenkilö otti kaiken mutkattomammin kuin isä.
Moottoripyöräpoliisi valvoi koulutietä, harmi vain, että väliaikaisesti. Tarvetta olisi.
Ope oli kuulemma kiva, vessa löytyi, ruoka menetteli ja muutenkin päähenkilö otti kaiken mutkattomammin kuin isä.
Moottoripyöräpoliisi valvoi koulutietä, harmi vain, että väliaikaisesti. Tarvetta olisi.
tiistai 12. elokuuta 2008
maanantai 11. elokuuta 2008
Yhden maailmanajan viimeinen ilta
Keskipäivän sateenlotina seestyi iltaan mennessä sinitaivaaksi, vaikka tuuli vielä puuskahtelikin.
Oma ja naapurin viltit levitettiin ja illallinen katettiin niille. Fetasalaatti, valkosipulipatongit, pizzalaatikoista Serranoita isoille ja tommikalaa pienille. Viinirypäleitä.
Hiekalla pölisivät jalkapallo ja pesäpallo. Vielä häivähdys lehmusten tuoksua.
Yhtäkkiä oli myöhä. Lapsiperhemyöhä.
Oma ja naapurin viltit levitettiin ja illallinen katettiin niille. Fetasalaatti, valkosipulipatongit, pizzalaatikoista Serranoita isoille ja tommikalaa pienille. Viinirypäleitä.
Hiekalla pölisivät jalkapallo ja pesäpallo. Vielä häivähdys lehmusten tuoksua.
Yhtäkkiä oli myöhä. Lapsiperhemyöhä.
lauantai 9. elokuuta 2008
Faktoja
O soitti puistoon ja kysyi, olenko kuullut tällaisesta hervottomasta nettisivusta kuin Lehti. Yritti lukea sitä ääneen mutta nauroi samalla niin kovaa, etten oikein saanut selvää. Kerroin lukevani sitä.
Torres teki 13 maalia enkä minä kaatunut kertaakaan kuralätäkköön.
Myöhemmin join vehnäolutta ja söin makkaraperunat. Haloo, haluatko vaihtorahat, huusi myyjä perääni. Tihkutti vettä mutten avannut sateenvarjoa. Kotona huomasin saaneeni liikaa takaisin.
Torres teki 13 maalia enkä minä kaatunut kertaakaan kuralätäkköön.
Myöhemmin join vehnäolutta ja söin makkaraperunat. Haloo, haluatko vaihtorahat, huusi myyjä perääni. Tihkutti vettä mutten avannut sateenvarjoa. Kotona huomasin saaneeni liikaa takaisin.
torstai 7. elokuuta 2008
Samaan aikaan kuitenkin
Tero Pitkämäen mielestä on pöyristyttävää, että hänen väitetään vastustaneen ihmisoikeusloukkauksia. Olympiakomitean pääsihteeri Jouko Purontakanen vakuuttaa, että urheilijoihin on oltu heti yhteydessä ja tehty selväksi, että Suomen joukkue ei ihmisoikeusloukkauksia vastusta.
Lehti on jo liki tarpeeton.
Lehti on jo liki tarpeeton.
Helpointa on bloggaajalla
Suomen valtiojohto ei piittaa ihmisoikeuksista mutta taiteilijat ovat Suomen omatunto, paatostaa Prospero.
Ehkä hyvinkin, mutta on sitä helpompi olla omatunto mitä pienemmistä asioista pääsee päättämään.
Mahtaako mahdollisista Kiinan-kauppasuhteistakin kenties kertyvä vauraus kuitenkin kelvata sitten kun pohditaan, onko valtiolla varaa taiteilijain apurahoihin ja sosiaaliturvaan?
Romanialaisten kerjäläisten työntekoa kommentoi varmaan joku muu riittämiin.
Ehkä hyvinkin, mutta on sitä helpompi olla omatunto mitä pienemmistä asioista pääsee päättämään.
Mahtaako mahdollisista Kiinan-kauppasuhteistakin kenties kertyvä vauraus kuitenkin kelvata sitten kun pohditaan, onko valtiolla varaa taiteilijain apurahoihin ja sosiaaliturvaan?
Romanialaisten kerjäläisten työntekoa kommentoi varmaan joku muu riittämiin.
Pallon samettinen kosketus
Virallisen osuuden päätyttyä Torres ja Villa jatkoivat väsymättä vielä tunnin. Ja mikäs oli jatkaessa kun ilta-aurinko lämmitti, vihreä nurmi tuoksui ja maaleissa oli verkot. Pallon kosketus soi aikuisellekin ohikiitävän hetken sfäärien laulua.
Bussissa herjana heitetty ehdotus jatkamisesta muka vielä Väiskillä oli myönnettävä heti katteettomaksi kaksikon innostuessa oitis.
Suihku, iltapala, yöpuu.
keskiviikko 6. elokuuta 2008
tiistai 5. elokuuta 2008
maanantai 4. elokuuta 2008
Muistiin itselle
Isona pitää jonakin kesänä kiertää kotimaata junilla ja busseilla, maleksia toreilla ja satamissa, syödä vetyjä ja kalakukkoa, yöpyä kasvottomissa ketjuhotelleissa. Ja matkustaa sisävesilaivalla.
Suunnitelma, virhe. Jos tämä on elokuva, jään lähipäivinä bussin alle.
Lisäys: Kasa, kuin tilauksesta: Nykykulttuuri: nostalgian ja potentiaalin välissä
Suunnitelma, virhe. Jos tämä on elokuva, jään lähipäivinä bussin alle.
Lisäys: Kasa, kuin tilauksesta: Nykykulttuuri: nostalgian ja potentiaalin välissä
sunnuntai 3. elokuuta 2008
Satunnaisia risteämisiä
Yhdeksäs toukokuuta 1986 Helvi Hämäläinen käveli Taka-Töölöstä rantoja pitkin poikansa haudalle. Lienenkö hautausmaan käytäviä haravoidessani huomannut vanhaa naista? Tai ei sillä viikolla muistaakseni juurikaan haravoitu vaan tyhjennettiin talven jäljiltä kartiomaisia puisia alhaalta avoimia roskiksia traktorin lavalle. Sisältö oli uumenistaan vielä jäässä. Havuja, hautakynttilöitä, sensellaista.
Eivät Päiväkirjat 1955 - 1988 valitusta ole, mutta alakuloistava opus väkisinkin. Yksinäisyys, tunne arvostuksen puutteesta, aina vain pintaan puskevat muistot Paavolaisesta. Sitten ainoan lapsen sairaus ja kuolema. Jos nyt yli viisikymmenvuotiasta voi lapseksi sanoa, mutta vielä silloinkin äiti muistaa vastasyntyneen pienet sormet.
Miten helposti lähestyttävä lie kirjailija itse ollut? Vai kaikki muut niin usein kylmiä ja tai ilkeitä.
Ulkona lotisee sade.
Eivät Päiväkirjat 1955 - 1988 valitusta ole, mutta alakuloistava opus väkisinkin. Yksinäisyys, tunne arvostuksen puutteesta, aina vain pintaan puskevat muistot Paavolaisesta. Sitten ainoan lapsen sairaus ja kuolema. Jos nyt yli viisikymmenvuotiasta voi lapseksi sanoa, mutta vielä silloinkin äiti muistaa vastasyntyneen pienet sormet.
Miten helposti lähestyttävä lie kirjailija itse ollut? Vai kaikki muut niin usein kylmiä ja tai ilkeitä.
Ulkona lotisee sade.
lauantai 2. elokuuta 2008
perjantai 1. elokuuta 2008
Pekka ja Pätkä taidekriitikoina
Leena Sarasteen Valokuva - Pakenevan todellisuuden kuvajainen on kyllä selaamistani alan opuksista tähän saakka valaisevin.
Etenkin perusteellista historiaa seuraavat jaksot Valokuva taiteena ja tallenteena sekä Kuvan tekemisestä auttavat ummikkoa eteenpäin. Nyt jo melkein ymmärrän, mitä se Jore Puusan teksteissään manaama reproduktio tarkoittaa.
Tulkinta tekee kuvasta taideteoksen. Yksinkertainen tallenne - kuva, jonka aihe sisältä esteettistä informaatiota, mutta tämä on suoraan luonnosta taltioitu - kuvat, joissa sekä sisältö että muoto on hallittu. Subjektiivinen tulkinta objektiivisesta todellisuudesta. Tilanteeseen puuttumattomuus merkitsee kuvan autenttisuutta, mutta se ei ole sama asia kuin totuus. Totuus ei piile yksittäisten tosiasioiden jäljentämisessä vaan niiden välisissä suhteissa ja loogisessa yhdistämisessä. Tallentava vs tulkitseva, lavastettu vs löydetty. Järki vs tunne, subjektiivinen vs objektiivinen. Kuvaajan käsiala. Ratkaiseva hetki. Totuuden hetki. Ansel Adamsin maisemat, joissa nähdään vuosituhansien kuvautuvan. Tila pakenevin viivoin. Voimakas, mahdollisesti tumman ja epätarkan etualan käyttö. Valo nostaa esiin pääkohteen, varjo peittää sen, mitä ei ole tarkoitettu nähtäväksi. Yksityiskohta kertomassa kokonaisuudesta. Liikkeen luominen kuvan sisäisellä dynamiikalla. Kontrastien vaikutus. Rajaus. Suunta. Näkökulma. Polttovälin vaikutus. Kuvan vastaanotto ja tulkinta.
Valokuvaajille tämä kaikki on tietenkin selvää, mutta amatöörille peräti mielenkiintoista. Ja sama myös ansiokkain kuvin. Tämä kirja pitäisi omistaa.
Etenkin perusteellista historiaa seuraavat jaksot Valokuva taiteena ja tallenteena sekä Kuvan tekemisestä auttavat ummikkoa eteenpäin. Nyt jo melkein ymmärrän, mitä se Jore Puusan teksteissään manaama reproduktio tarkoittaa.
Tulkinta tekee kuvasta taideteoksen. Yksinkertainen tallenne - kuva, jonka aihe sisältä esteettistä informaatiota, mutta tämä on suoraan luonnosta taltioitu - kuvat, joissa sekä sisältö että muoto on hallittu. Subjektiivinen tulkinta objektiivisesta todellisuudesta. Tilanteeseen puuttumattomuus merkitsee kuvan autenttisuutta, mutta se ei ole sama asia kuin totuus. Totuus ei piile yksittäisten tosiasioiden jäljentämisessä vaan niiden välisissä suhteissa ja loogisessa yhdistämisessä. Tallentava vs tulkitseva, lavastettu vs löydetty. Järki vs tunne, subjektiivinen vs objektiivinen. Kuvaajan käsiala. Ratkaiseva hetki. Totuuden hetki. Ansel Adamsin maisemat, joissa nähdään vuosituhansien kuvautuvan. Tila pakenevin viivoin. Voimakas, mahdollisesti tumman ja epätarkan etualan käyttö. Valo nostaa esiin pääkohteen, varjo peittää sen, mitä ei ole tarkoitettu nähtäväksi. Yksityiskohta kertomassa kokonaisuudesta. Liikkeen luominen kuvan sisäisellä dynamiikalla. Kontrastien vaikutus. Rajaus. Suunta. Näkökulma. Polttovälin vaikutus. Kuvan vastaanotto ja tulkinta.
Valokuvaajille tämä kaikki on tietenkin selvää, mutta amatöörille peräti mielenkiintoista. Ja sama myös ansiokkain kuvin. Tämä kirja pitäisi omistaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
