Len Deightonin Osteri eli Horse under water. Vähän vaisua, mutta taattua sateisen nokisen Lontoon Deightonia haaleine neskahveineen ja kolkkoine lentokoneineen. Blowupin ja Austin Powersin muistojen maailmaa. Juoni jotenkin haettu, mutta saksalainen sukellusvene on aina kotiinpäin.
Entäpä senaikainen naiskuva. Charlottesta on sanottava, etten ollut koskaan nähnyt häntä aikaisemmin , mutta kun kerran olin nähnyt hänet, hänessä oli kaksi asiaa, joita en koskaan unohda.
Löytö, joka tapauksessa.
(Lisää miljööstä ja muusta: The Deighton Dossier)
Forsythin Odessan miehet vanhastaan liiankin tuttu, mutta jotenkin sen kuuluu olla omassa hyllyssä. Vaikka juonessa tapahtuukin hiukan liikaa hiukan liian nopealla tahdilla ja Miller on vähän liikaa Jaguareineen ja übermuodokkaine tyttöystävineen.
Vaan saadapa jostain Forsythin The Shepherd. Siinä on kummitustarina minun makuuni.
Seuraavaksi pitää tehdä tilaa hyllyyn lahjoittamalla huonoimpia pois. Esimerkiksi Jarkko Tontin Luokkakokous, jossa Emmin loppuveto on hyvä mutta hahmot muutoin vieraannuttavia ja vastenmielisiä Punavuorineen ja itsejauhettuine kahveineen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti