perjantai 1. elokuuta 2008

Pekka ja Pätkä taidekriitikoina

Leena Sarasteen Valokuva - Pakenevan todellisuuden kuvajainen on kyllä selaamistani alan opuksista tähän saakka valaisevin.

Etenkin perusteellista historiaa seuraavat jaksot Valokuva taiteena ja tallenteena sekä Kuvan tekemisestä auttavat ummikkoa eteenpäin. Nyt jo melkein ymmärrän, mitä se Jore Puusan teksteissään manaama reproduktio tarkoittaa.

Tulkinta tekee kuvasta taideteoksen. Yksinkertainen tallenne - kuva, jonka aihe sisältä esteettistä informaatiota, mutta tämä on suoraan luonnosta taltioitu - kuvat, joissa sekä sisältö että muoto on hallittu. Subjektiivinen tulkinta objektiivisesta todellisuudesta. Tilanteeseen puuttumattomuus merkitsee kuvan autenttisuutta, mutta se ei ole sama asia kuin totuus. Totuus ei piile yksittäisten tosiasioiden jäljentämisessä vaan niiden välisissä suhteissa ja loogisessa yhdistämisessä. Tallentava vs tulkitseva, lavastettu vs löydetty. Järki vs tunne, subjektiivinen vs objektiivinen. Kuvaajan käsiala. Ratkaiseva hetki. Totuuden hetki. Ansel Adamsin maisemat, joissa nähdään vuosituhansien kuvautuvan. Tila pakenevin viivoin. Voimakas, mahdollisesti tumman ja epätarkan etualan käyttö. Valo nostaa esiin pääkohteen, varjo peittää sen, mitä ei ole tarkoitettu nähtäväksi. Yksityiskohta kertomassa kokonaisuudesta. Liikkeen luominen kuvan sisäisellä dynamiikalla. Kontrastien vaikutus. Rajaus. Suunta. Näkökulma. Polttovälin vaikutus. Kuvan vastaanotto ja tulkinta.

Valokuvaajille tämä kaikki on tietenkin selvää, mutta amatöörille peräti mielenkiintoista. Ja sama myös ansiokkain kuvin. Tämä kirja pitäisi omistaa.

Ei kommentteja: