Aborted takeoff ja toinenkin linnun osuma

Laululle

Kilpinen säätänyt somasti sävelet.

Golfuni. Aina vain pallo kaarsi jyrkästi oikealle.

Kaksi vankkaa Vaajakoskella

Emme me mitään eläkkeitä tule koskaan saamaan, E sanoi muutama vuosi sitten.

On tämä oikeampi talvi ollut kuin edellinen.

Onnen maa - Suomi elokuussa 1939

Jos on nähnyt Suomen kesäiseen aikaan, tunnistaa Denise Bellonin ottamista valokuvista suomalaisen kesän kaikessa jäljittelemättömyydessään: auringosta väreilevän sinisen taivaan, kameran objektiiville hymyilevät ohikulkijat ja luonnon - koko kesäisen Suomen hetkellisen loiston, joka on hyvin aistittavissa mustavalkoisuudesta huolimatta.

Näkymät ja tyyli niin tutut: yhtä lailla Suomi-filmeistä kuin sukualbumeista. Tuossa Helsingin kadulla voisi laulella Ansa Ikonen ja Tauno Palo myhäilisi vieressä autoilijanlakissaan. Tuota hevosta voisi pidellä isoisäni.

Ja yritys ymmärtää aikaa. Kesästä 1939 oli vähemmän vuosia syntymääni kuin siitä illasta Kätilöopistolla tähän päivään. Sibelius, Ryti ja nuo lommoposkiset sotilaat ovat kaukaista historiaa mutta Tuomokirkko, Postitalo ja Rautatieasema ihan tältä viikolta.

Harmaana tiistaiaamuna

Kuorineen

Sammonkadun päässä näkyivät laittaneen verkkoa pensasaidan ja puiden ympärille. Aika jyrsittyjä olivatkin.

Kanikeskustelua.

Laskiaissunnuntai

Tosiaan, kasvoja viiltelevä raaka Helsingin tuuli. Varsinkin nyt kun trimmasin rehoparran takaisin insinöörimalliksi.

Kaltseilla näkyivät tungeksivan paikoin paljaaksi hankautuneessa mäessä, me tyydyimme luisteluun yllättävän huonolla jäällä. Mailat, kiekot ja pikku kypäräpäät organisoituivat pelintapaiseksi, jossa äiditkin loistivat. Mutta millaiset tyypit viitsivät näpistää luistinkassista lasten pillimehut? Viidakko.

Kotona tenavat jaksoivat paljon pannaria. Omenahillo oli edelleen hyvää.

Ruukinmatruuna analysoi Hectoria, joka sivuaa Töölöä. Jota harvemmin olen luullut mainittavan Länsi-Helsingiksi. Eikös Adlon-niminen yökerho ollut kaukana Espan takana? Ja Töölöntorin kulman Adlon leffateatteri. Mutta sivuasioita ne.

Viikolta valtalehdestä

Että toimittaja Jukka Huusko kysyi Hamasin tiedottajilta, miksi pitää ampua raketteja umpimähkään Israeliin siviilien sekaan ja vaatiiko järjestö tosiaan Israelin pyyhkimistä kartalta. Kas vain. Eivät tykänneet.

Että kanien tuhoamat puut saavat Hesperiassa tappotuomion. Mitä tästä sanovat puita halaavat eläintenystävät?

Että puolisoilla yhteiset varat jatkossakin, aviovarallisuusjärjestelmämme uudistustarpeista, allekirjoituksena STT. Yhteiset varat? Avio-oikeuden käsite ei kyllä ole helpoimmin hahmotettavia. Eikä otsikointi taidoista helpoin.

Sunnuntain kulttuurissa Matti Mäkelä jonkun Hännikäisen jotain kirjaa arvioidessaan, että

Me olemme kyllästetyt tutkimustuloksilla, näemme näennäisobjektiivisuuden läpi, emme luota enää mihinkään. Tietoon pukeutumisella ei voi kaiken tietävää lukijaa hämätä. Silloin kehiin astuu vapaa argumentaatio. Lukijan on joka lauseessa punnittava keskenään yhteismitattomien väitteiden suhteellista totuutta.

Kuulostaa vaaralliselta mutta jollain lailla nykyihmisenä olemisen vaikeutta kuvaavalta.

Alas arkea kohti

Nelostie oli liukas ja lumisateinen paitsi että jo Jyväskylän pohjoispuolella häikäisi aurinko ja tienpinta paljastui.

Autoletkaa pohjoista kohti, suksiboksit katolla. Aloittelevat hiihtolomaansa vasta.

Salpausselän pakolliset hiutaleet vielä, mutta Uudellamaalla niukasti lunta ja asvaltti kihisi auringonpaisteessa. Kevätkö täällä on.

Mutta laajakaista jolla voi katsoa vaikka vuoden lehtikuvat. Tai ihan liikkuvia kuten Dogfights: Sink the Bismarck 1 of 5. Kun tuli kannettua Tirpitz autosta sisään ihan ehjänä.

Osui silmiin

Hätäpäiden kalinaa: Elämme aikaa jona 60-lukulaiset tuomitsevat provokatoorisia runoilijoita hovioikeudessa.

Savun haju vaatteissa

Aurinko paistoi ohuenohuen lumisateen läpi ja piirsi meille varjot järven jään hangelle. Valo kuin utuinen aamu jossain etelässä.

Pikkuneitikin suksi menemään kuin kaimansa hiihtolegenda ammoin. Sivummalla jäätiellä auto silloin tällöin, ravuri rattaineen harjoituslenkillä. Jäälohkareista koottu sauna, josta lehdessäkin oli. Horisontissa linkkimasto mäen päällä.

Kääntöpisteellä tulet grillikatokseen, makkaraa tikun päässä, termoskahvit ja pillimehut. Savun haju tarttui vaatteisiin. Laiturin vierestä kahlattiin kesällä uimaan.

Paluumatkalla pikku-ukko kysyi, voisiko jäällä ajaa rekalla. En arvannut suositella.

Illalla mummi kertoi, että jään yli on joskus ajettu tukkeja rekalla.

Timanttien tanssi

Hiihtäjäksi on matkaa, mutta ymmärsin, miksi jotkut innostuvat kevätpäivistä suksilla.

Kirpeä pakkanen, mutta samalla huikaiseva auringonpaiste, joka lämmitti. Puhtaan lumen valkeus Keiteleen selällä, taivaanrannassa sinertävät metsäiset mäet. Ilmassa jääkiteitä vai mitä, jotka vastavalossa tanssivat timantteina.

Illalla jatkettiin Tirpitzin kokoamista.

Leima ja latu

Katsastuskonttorilla on kuin lääkärissä. Tutkii, murahtelee tutkimattomasti, mutristaa suutaan. Itse istutaan kämmenet hikoillen ja odotetaan, ei haluttaisi kuulla totuutta vaikka pitää, jotta jotain voidaan tehdä.

Haalarinen saapui ja alkoi luetella viereisen tuolin herrasmiehelle korjauslistaa. Paljon uudemman auton. Kuiva nielaisu. Annassa kerrottiin Riki Sorsan syövästä. Hain sittenkin Tekniikan Maailman ettei mene kasvot. Sivupöydällä Moccamaster tykötarpeineen, mehukannu ja vati pikkuleipiä.

Sitten tuli se vanhempi viiksekäs hiljainen kohti, ojensi tarkastuskortin ja sanoi että ei löytynyt huomautettavaa, ensi vuonna sitten taas. Nainen ikkunan luona hymyili, pöytään nojaileva mies nyökkäsi ja sanoi jotain rohkaisevaa. Vartissa virinnyt pieni yhteisöllisyys.

Lämmin ajatus Stuttgartiin Hans-Jörgille, Dietmarille ja Mehmetille, jotka 20 vuotta sitten tekivät saksalaista laatutyötä.

Palokan Euromarketin tarjoushyllystä Juho Juntusen Tuuliajolla sekä DVD-laarista Yamato. Kalatiskistä kaksi kiloa Keiteleen muikkua.

Illalla hiihtämässä ensi kertaa sitten Niinisalon jalkaväkileirin kevättalvella 1986. Kuiva pakkanen, nariseva lumi. Jänis loikki edellä latua pitkin, tähtitaivas kimmelsi yllä. Lankomiehen suksissa paljon luistoa ja vähän pitoa. Metsän takana kohisi nelostie.

Sauna.

Messerschmittit Sisilian yllä

Kuten Hannu Valtonen esipuheessa muistuttaa, Johannes Steinhoff kertoo vain muutamasta kesäpäivästä Sisiliassa 1943 ja tarkat faktat ovat usein viitteellisiä, mutta yleiskuva syntyy.

Alla pako pää kolmantena jalkana Tunisiasta, ja nyt pitäisi lopuilla koneilla pysäyttää Afrikasta, Maltalta ja Pantellerialta jyrisevät parvet nelimoottorisia, Maraudereita, Wellingtoneita, P40:iä, Lightningeja, Spitfireja, Curtisseja. Me 109:t eivät ole enää teknisesti etulinjassa, ja liian suuri osa ohjaajistakin joutuu suoraan liian lyhyestä koulutuksesta liian koviin paikkoihin.

Yöt torkahdellaan koiranunta vatsa huolesta kaksinkerroin, päivät laskeudutaan yhä syrjäisemmille Marauderien pommien kyntämille väistökentille. Kohta IT:n tulenavaus kertoo seuraavan pommituksen olevan jo alkamassa. Varaosat, jäähdytysneste, ampumatarvikkeet vähissä, vähä polttoaine kieritetään tynnyreissä koneiden luo ja pumpataan käsin tankkiin. Nuori ohjaaja keikauttaa koneensa laskussa ja unohtaa sammuttaa sytytysvirran: hänet saadaan revittyä tulimerestä tunnistamattomaksi palaneena, mutta ambulanssejakaan ei enää ole, satunnainen morfiiniampulli vain.

Turhautunut Göring uhkaa julistuksissaan milloin sotaoikeudella, milloin komennuksella mosuriksi itärintamalle.

Ja yötä päivää kuumuus liimaa vaatteet märkinä ihoon.

Palikat kohdallaan

Kaupungin ylle kipuava aurinko, jonka valossa krematorion katto jo kylpi. Valkeat hanget. Täyteen koululaisia pakkautunut Väiski, sieltä kantautuvat luistinten rouhina kiekkojen kopsahtelu lapoihin ja puheensorina. Lintujen kiivaas tilitys puissa.

Hiihtoloman aattopäivän mainosaamu.

Kaikenvoittavan valon yhdistyminen talven herkkuihin lie avain.

Tietosuojarikoksia kitkemässä

Eräskin päivä erään viestintäministerin elämässä.

Tsihi.

Alkava lumisade

Harmaa taivas, raaka merituuli ja kaikkialle kylvetyn hiekankin alla liukkaat jääkrömelöt. Mutta aamun valoisuudessa ja tuulen tuoksussa jo kevättalven tulo.

Autojen renkaiden rapina.

Kadulla hetken kuin ruudinkäry, lähde ei koskaan selvinnyt.

Pikkuauto körötteli rauhallisesti yksisuuntaista Pohjoista Hesperiankatua väärään suuntaan. Vastaantulija ei edes töötännyt vaan väisti risteyksen kohdalla rauhallisesti sivuun.

Kuulokkeissa Nettidokumentista Tuija Aallon vanha haastattelu sekä Valokuvaajan kuolema, tuonnempaa jo sekin.

Mertenin podcastia odotellessa.

Paavolainen: Kolmannen valtakunnan vieraana

Näköispainos kuudennesta painoksesta vuodelta 1975, sanoo. Mutta liekö tekstiä paranneltu sotien jälkeen vai onko maailmanpalon lähestyminen tosiaan ollut aistittavissa noin selvästi jo 1936?

Besser ein Ende mit Schrecken als ein Schrecken ohne Ende, kuuluvat julistaneen. Saivat mitä tilasivat.

Helsingissäkö ollut 60 pojan vahvuinen Hitler Jugend -alaosasto? Kuka ilmoittautuu?

Kaikenlaista.

Näkökentän rajoilla

Hienoa, että vihreidenkin mielestä Suomi tarvitsee sodankäynnin varalle tehokkaat ja nopeasti toimivat joukot. Puhutaan seuraavaksi vaikka maamiinoista.

Sunnuntaiaamuna seitsemältä

Lumipyry oli tehnyt Västeråsista hiljaisen valkoisen talven ihmemaan, ja taivaalta leijasi lisää. Bussi humisi valkeuden halki E 18:aa itään hidastaen välillä aura-autojen takana.

Viimeisillä 29 kruunulla sai Arlandassa aamiaiseksi energiapatukan.

Selkä painui penkkiin, Embraerin kiihdytys tuntui Airbusia terävämmältä. Ensin ahtauteen paremmin sopiva HBL, sitten pala palalta Hesaria. Ensi silmäys avausaukeamaan kertoi, kuka on kameroineen Gazassa (Puusa toivoisi monipuolisempaa).

Mehu ja juustosämpylä, sitten kohina alkoi vaimeta. Harmaa sumu puhkesi vasta melkein pinnassa, ja Vantaata se olikin. Standing arrival.

Finskin bussi juuri lähdössä.

Iltapäivällä pulkkamäkeen, sumuiseen tihkuiseen, sieltä koko märkä joukko meille lettukesteille.

Räiskäleen rasvainen pehmeys ja omenahillon pieni terävyys.

Kymmenen tunnin yöunet.

Työmiehen lauantai

Kahdeksan ja puoli tuntia unta teki hyvää, mutta enemmänkin olisi mennyt. Aamiaisella mysliä ja maitoa, silliä ja vaaleanpunainen Dagens Industri.

Kolmen sohjoisen kadun päässä halli. Yksi kaduista aika pitkä. Tekojäällä juniorit jääpalloharjoituksissa. Moista en ole Suomessa nähnyt.

Pressissä aika lailla samoja naamoja kuin aina. Yksi meistä osaa vähän suomeakin, tarjottiin. Kiitin ystävällisyydestä ja kerroin arvelevani että pärjäisimme paikallisella. Myöhemmin tyylikäs bloggaajarouvakin, mutta olin liian ujo käymään kehumassa tekstejä.

Yksitoista tuntia, tuhat valokuvaa, neljä haastattelua ja kohtalaisesti naputtelua myöhemmin särki hartioita ja päätä. Lehterit tyhjenivät, lattiaa alettiin rullata kokoon ja roskia kerätä. Ylhäällä jatkui kuvien käsittely.

Paluumatkan pizzeriassa al Tonno ja Fanta. Ne tiesivät paikkansa.

AY 645

Pakkaaminen meni juosten lasketuksi mutta bussiin ehdin eikä checkinkään ruuhkinut. Yhtenäisesti pukeutunut joukko löytyi kahvilasta, vetäydyin epäsosiaalisesti hakkaamaan kannettavaa. Ei juttu silti siinä valmistunut.

Turvaohjeviittomat tuoksuivat Chloélle. Airbus souti oudosti nousukiidossa, vaan korkeuslukemat näytössä alkoivat kasvaa asianmukaisesti. Ikkunan takana harmaus. Ahvenanmaan kohdalla kone kompastui, putosi ja keikahti, plingahti kolmesti ja turvavyövalo syttyi. Muutama matkustaja hiljeni.

L:n lausuma lähtiessä löysi gaselliattendantista nenänvarren somasti rypistävän hymyn.

Arlandasta järvikannasten halki länteen tihkua, sumua ja sohjoa. Vaikka bussin pyyhkijät kuolivat kesken kaapaisun, tuulilasi oli tarpeeksi liian korkealla isommalle kuralle.

Stadshotellet ulkoa vanha mutta sisältä ultramoderni eikä siinä vielä kaikki. Vielä kahden kadun päässä suosituslistalta caesarsallad med kyckling, tietenkin. Ja Norrlands Guld, yksi.

Yksikin talvitorstai

Yhdelle sukset ja toiselle putket, puolen tunnin taival joka vei 29 minuuttia mutta nosti ohuen hien, suklaadonitsikahvit ja nimet alle mustekynällä, Ievan polkka, Volvon takapenkki, putkimiehet hanan ääreen, toista reittiä asemalle, R-juna, kiekkojen kolina ja peltien pärinä hämärässä kahviossa mutta parhaat palat off the record, ytimiin hiipivä kylmä, Ärrältä arvoa, H-juna ja 3T, auto hangen alta, Jumbon Cittarista ruokaa ja taistelulaiva, synttärikakkua ja nauravainen konttausikäinen, tonkka sinistä pissapoikaan, Tuusulantie, hammaspesut, kuva-arkeologiaa.

Väsy.

Runebergintorttu

Vaasan leipomon runebergintorttu oli matala ja vähäisen näköinen, mutta kostea, raskas ja maittava.

Kaksi syntymäpäivää on jostain syystä jäänyt mieleen. Kun täytin kymmenen ja sain junaradan. Vieraina W, K ja T, mummon tuomia munkkeja. Ja aikuisempana Hätilässä, BTR:t humisemassa eteenpäin jonossa lumisateessa ja minä istumassa 673-8:n (?) takaluukulla näkymää ihaillen.

Vanhempansa mieltää aina vanhoiksi, mutta. Mutsi ei koskaan ehtinyt tämän ikäiseksi.

Söpöstely meni korvamadoksi

Vanhan ajan lauantai

Häikäisevän kirkas kevätaurinko heijastui hangilta. Pakkanen punasi posket ja jähmetti leukaperät mumiseviksi.

Punainen pahvinen colamuki kumollaan, sisältö jäätyneenä ruskeaksi muromysliksi.

Tänään jopa Kalevan kirkko risteyksen takana näytti kauniimmalta kuin betonitehtailijan parhaalta kaupalta.

Ruotsinkielisten kylttien puute, tietty, mutta muutenkin suomempaa ja nostalgisempaa kuin meillä päin. Tammelan Vihannes, luki kuorma-auton kyljessä. Sammon Turkis ja Viialan Kotileipomo, talojen seinissä. Jalkineliike Pohjonen, Kahvila-ravintola Piika ja renki. Vastaan köpöttelevä mies on saattanut olla paikalla Hakametsässä 1965 kun Mölli Keinonen pyöräytti Ruotsi-tasapelin kaksi maaliaan. Melkein odotin Kullervo Haatajan ilmestyvän jostain höyrymakkaraa lounaaksi etsiskellen, jollei nyt tässä kelissä ihan moottoripyörällä niin ainakin karvalakki päässä ja nahkalaukku kädessä. Koulukadun kaukalossa kai TK-V ja TBK.

Alamäessä lumous jo laimeni pizzantuoksun leijaillessa ovista, ja perillä lätkittiin muovimailoilla muovipalloa. Paluu 2000-luvulle.

Illalla junamaatti raksutti juuri lippua kun kaikui kuulutus, että S94 Pieksämäeltä saapuu klo 23.55. Ruotsin ja englannin kielillä vahvistettiin, että kyllä, tunnin myöhässä. Asemahallissa öristiin, huudettiin ja huojuttiin, mutta vain kaksi punkkarityttöä yritti tappeluntynkää ponnettomasti potkien ja vitun lesboksi huudellen kunnes muu seurue palautti järjestyksen. Beevorin kirjassa taistelulaiva Jaime I:n miehistö sähkötti meriministeriöön tiedustellen, mitä laivan upseerien jäännöksille tulisi tehdä. Seuraava kuulutus kertoi junan kulkevan puolitoista tuntia myöhässä.

Turvalaitevika, kertoi konnari junan aikanaan saavuttua.

Myös Helsingin miinus neljässätoista asteessa totesin pukeutuneeni liian kevyesti, mutta kymmenen minuutin kävelyn jälkeen kone alkoi lämmetä. Silloin jo melkein perillä.

Kanit rapistelivat taas lisärakennuksen kulmalla.