Vaasan leipomon runebergintorttu oli matala ja vähäisen näköinen, mutta kostea, raskas ja maittava.
Kaksi syntymäpäivää on jostain syystä jäänyt mieleen. Kun täytin kymmenen ja sain junaradan. Vieraina W, K ja T, mummon tuomia munkkeja. Ja aikuisempana Hätilässä, BTR:t humisemassa eteenpäin jonossa lumisateessa ja minä istumassa 673-8:n (?) takaluukulla näkymää ihaillen.
Vanhempansa mieltää aina vanhoiksi, mutta. Mutsi ei koskaan ehtinyt tämän ikäiseksi.
keskiviikko 4. helmikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti