maanantai 16. helmikuuta 2009

Leima ja latu

Katsastuskonttorilla on kuin lääkärissä. Tutkii, murahtelee tutkimattomasti, mutristaa suutaan. Itse istutaan kämmenet hikoillen ja odotetaan, ei haluttaisi kuulla totuutta vaikka pitää, jotta jotain voidaan tehdä.

Haalarinen saapui ja alkoi luetella viereisen tuolin herrasmiehelle korjauslistaa. Paljon uudemman auton. Kuiva nielaisu. Annassa kerrottiin Riki Sorsan syövästä. Hain sittenkin Tekniikan Maailman ettei mene kasvot. Sivupöydällä Moccamaster tykötarpeineen, mehukannu ja vati pikkuleipiä.

Sitten tuli se vanhempi viiksekäs hiljainen kohti, ojensi tarkastuskortin ja sanoi että ei löytynyt huomautettavaa, ensi vuonna sitten taas. Nainen ikkunan luona hymyili, pöytään nojaileva mies nyökkäsi ja sanoi jotain rohkaisevaa. Vartissa virinnyt pieni yhteisöllisyys.

Lämmin ajatus Stuttgartiin Hans-Jörgille, Dietmarille ja Mehmetille, jotka 20 vuotta sitten tekivät saksalaista laatutyötä.

Palokan Euromarketin tarjoushyllystä Juho Juntusen Tuuliajolla sekä DVD-laarista Yamato. Kalatiskistä kaksi kiloa Keiteleen muikkua.

Illalla hiihtämässä ensi kertaa sitten Niinisalon jalkaväkileirin kevättalvella 1986. Kuiva pakkanen, nariseva lumi. Jänis loikki edellä latua pitkin, tähtitaivas kimmelsi yllä. Lankomiehen suksissa paljon luistoa ja vähän pitoa. Metsän takana kohisi nelostie.

Sauna.

Ei kommentteja: