Jos on nähnyt Suomen kesäiseen aikaan, tunnistaa Denise Bellonin ottamista valokuvista suomalaisen kesän kaikessa jäljittelemättömyydessään: auringosta väreilevän sinisen taivaan, kameran objektiiville hymyilevät ohikulkijat ja luonnon - koko kesäisen Suomen hetkellisen loiston, joka on hyvin aistittavissa mustavalkoisuudesta huolimatta.
Näkymät ja tyyli niin tutut: yhtä lailla Suomi-filmeistä kuin sukualbumeista. Tuossa Helsingin kadulla voisi laulella Ansa Ikonen ja Tauno Palo myhäilisi vieressä autoilijanlakissaan. Tuota hevosta voisi pidellä isoisäni.
Ja yritys ymmärtää aikaa. Kesästä 1939 oli vähemmän vuosia syntymääni kuin siitä illasta Kätilöopistolla tähän päivään. Sibelius, Ryti ja nuo lommoposkiset sotilaat ovat kaukaista historiaa mutta Tuomokirkko, Postitalo ja Rautatieasema ihan tältä viikolta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti