Kumuloituva kiire

Niitä päiviä, kun jokaista asiaa aloittaessa tulee viisi muuta vielä kiireisempää.

Ja kun kasi menee nenän edestä, ei seuraava tulekaan seitsemän minuutin päästä. Eikä sitä seuraava. Eikä sitä. Vaan enempiä selittelemättä puolen tunnin päästä.

Kärsivällisyysharjoitus molemmille sukupolville.

Mutta Jätkäsaaren lumiaavikolla alkoi hangen ja järvien seasta jo näkyä paljasta asvalttia. Ai tuossa on koko talven ollut jalkakäytäväkin.

Toria konservatorion kupeella tyhjensivät lumikasoista kahden pyöräkuormaajan ja kuorma-autojen voimin.

Urheiluruudussa vielä kerran eilisen Bayern - Manchester Scum -pelin maalit. Viimeinen nosti vieläkin käsivarret kananlihalle.

Enää jäljellä

Koiria:

Rin Tin Tin
Lassie
Tim
Laika

Kissa:

Mörökölli (e. Molotohvi)

Usein sama linjanumero

Valo vaihtui punaiseksi, mutta henkilöauto kiiti vielä risteyksen läpi. Sitten hiljeni. Eipä sittenkään: piti kääntyä katsomaan olan yli kun takaa mäestä kuului vielä yhden kierroksia nostavan moottorin ääni. Bussi 18 kiihdytti päin punaisia.

Niin negatiivinen kaiku kuin valittamisessa onkin, hain esille HSL:n palautelomakkeen.

Kun ei ollut ensimmäinen kerta eikä toinen eikä kolmaskaan.

Voisikohan tehdä sen verran väljempiä aikatauluja, että kuskit ehtisivät pysähtyä valohin.

Järvikannasten kautta

Yhteiskuntailtapäivä

Tillman pääsykokeiden poistamisesta:

Opetusministeri sen sijaan on poistamassa yliopistojen pääsykokeita. Se taas merkitsee sitä, että valmennusapua antavat rahalle persot yhtiöt ryhtyvät järjestämään valmennuskursseja lukiolaisille. Arvatenkin näitä kursseja tullaan tulevaisuudessa järjestämään suurissa kaupungeissa ja hyvin toimeen tulevien ihmisten reviireillä.

Ja:

Jokainen nykynuori joutuu elämänsä aikana hankkimaan keskimäärin 3,5 ammattia itselleen. Mitenkä tulevaisuudessa kaikki 35 vuotiaan pääsevät koulutukseen ? Ikivanhalla koulutodistuksellako ? Koulutodistusten ennustearvo huononee nopeasti.

Muutoin en kyllä osaa kiihtyä asiasta puoleen tai toiseen. Kuten en myöskään siitä toisesta aiheesta, kun vain muistaisi mikä se oli. Saimaannorppaa taas en tunnistaisi vaikka semmoinen tulisi käsi ojossa esittäytymään.

Kulutusjuhlan kautta löytynyttä pohdintaa perinnöistä en oikein ymmärtänyt. Vai tarkoittiko joku kommenteissa, että velkainen asunto pitäisi saada periä ilman niitä velkoja?

Sumuinen sunnuntai

Sumuista tänäänkin. Metron ikkunasta harmaan apea Vanhankaupunginlahti, kaksi venettä jäissä.

Hallilla tungeksi junioreita kolmessa kerroksessa. Valoa tuntui olevan enemmän kuin ennen, mutta todellinen selitys lienee - *gasp* - edistyneempi kamera. Assistentti siirtyili kuuliaisesti mukana kenttien väliä.

Mittarissa kuusi astetta, vesi solisee sadevesikaivoihin. Hanget madaltuvat salakavalasti altapäin, jääkerroksen ja kivetyksen väliin ilmestyy rako.

Synttärikakulta suoraan Verkkokauppaan ostamaan uusi muistikortinlukija liian monta kertaa lattiaan kolisseen tilalle. Enää ei kuvansiirto katkennut yhä uudelleen kesken, ja vauhtikin oli ihan toinen.

Limittäin Stockholm - Arlanda, CSI Miami ja Tredje statsmakten.

Viikonloppu yhtä [lasten]juhlaa ja jalkapalloa, muttei juuri huilia.

Kevätilta

Satunnainen assosiaatio

Badge vastaantulijan takissa.

Kun viiletettiin maiharien helmat hulmuten Asematunnelin Pop Cityyn ostamaan mieluisia.

Tosi tyypit kai tekivät ja tekevät itse omansa.

Nykyään näkee vähemmän tai ehkä vain liikun eri piireissä.

Kanavan takaa

Kirkasvalomaanantai

Illalla satoi räntää. Aamulla oli kaupunki puhtaanvalkoinen ja häikäisevän kirkas, kiitos valkeuteen siniseltä taivaalta helottavan kevätauringon.

Iltapäiväksi jo tipitystä, lirinää ja lammikoita kun lämpötila nousi.

Auringon painuessa mailleen kovettui sohjo taas kengän alla rouskuvaksi.

Tätä aikaa vuodesta.

Siitä sivusta

Yllättävää, miten monen suomalaisen nettikirjoittelijan sydäntä lähellä Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmä on. Vallitseekohan vastaava kiinnostus vaikkapa Slovenian tai Venezuelan systeemeihin?

Moikkausfasismi

Kyllä. [Itseään muita fiksumpina pitävien] suomalaisten pakonomainen tarve tuntea häpeää suomalaisuudestaan.

Ja samaan liittyen moikkausfasismi.

Vihdoinkin näihin puututaan.

Vaikka kyllä yleensä moikkaankin.

Velvollisuudentuntoinen naurahdus

Ihan hauska asiaankuuluva oneliner. Toki kukaan ei liene väittänyt, ettei inspiraationa ilmeisesti olleessa tapauksessa olisi täyttynyt rikoksen tunnusmerkistö.

Liikenne on yhteispeliä, sanoivat Enska ja Hanski

Kiitokset sillekin farmari-Volvon kuskille, joka Mecklulla päästeli hidastamatta kurajärveen ja heitti puolentoista metrin korkuisen aallon arviolta viidesluokkalaisen päälle. Seuraava auto viimeisteli tuhon, kolmannen kuski hiljensi ja ihmetteli likomärkiä asusteitaan yltään kuorivan koululaisen touhuja.

Puoli tuntia myöhemmin Runskilla pysähtyi kunnianarvoisa rouva suu epäuskoisesti auki katsomaan vuoroon ryvettyneitä housujaan ja takkiaan, vuoroon tarjoilusta vastannutta sinistä bussia.

Kuin elokuvissa

Sammonkadun kulmassa silmälaseja lukuunottamatta ilmetty Robert de Niro nuorena Vito Corleonena. Ehkä hän oli matkalla tapaamaan Don Fanuccia.

Päivittäin kovalevyltä lounasoheisena katsottu Spielbergin München loppuun.

Googlettamalla näyttää mielipiteitä jakautuvan, mutta vastasi mielikuvaa(ni) väkivallan vaikutuksista. Sekä siinä, miten synkäksi ja karun veriseksi se oli konkreettisesti kuvattu että siinä, mitä se teki myös harjoittajiensa mielille.

Konkreettisena tehtävänä alkaneen operaation liudentuminen mielipuoliseksi vuosituhantiseksi koston kierteeksi.

Eikä mikään muutu.

Enkä muista, olenko muistanut sanoa mitään Baader Meinhof Komplexista.

Takataskusta pilkottava jättikampa

Erinomainen nostalgiatiivistys.

Pikkupakkasia

Aurinko tekee minkä voi, mutta kadun varjoisalla puolella vallitsevat lumi ja jää. Liukkaita polanteita, sulaneissa kohdissa kahiseva hiekkadyyni.

Väiskillä puskeneet kentänreunan lumet päätyihin kai yli kolmimetrisiksi vuoristoiksi.

Metrolla edes ja takaisin.

Tunsinko pistoksen sielussa jonka luulin kadonneen?
Muistin sen kaukaisen kaupungin meren takana

Rutiinit pitävät silloin tiellä, vaikka perunamuusista turhan tanttua tulikin.

Moniajoa minikriisinhallintaa, kun kaikki asiat tökkäsivät yhtä aikaa. Pelimiehen varvasta ei saatu kelkan jäljiltä aseteltua treenikuntoon, mutta jos huomenna. Torreskin joutui olemaan välillä poissa, yritin lohduttaa lohdutonta. Toisella kädellä tavalliset asiat ja kolmannella tiedottamista, vaikka improvisoinniksihan se meni kun sivut kyykkäsivät alta. Sähköpostit rapsahtelivat, tekstarit piippailivat ja Adium Ankka helähteli. P aikanaan oivalsi käyttää tulenjohtajan sanlaa kun siniset vinkuivat taajuudet tukkoon häirintää. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä.

Viimeisiä lumisateita

Suutarin lapsen kengät

Langaton verkko kotona hiipui hiipumistaan. Työskentely keittiön pöydän ääressä alkoi mennä mokkulahommiksi, surffailu puhelimella WLANitse sängyllä onnistui enää tietyssä asennossa. Tiukkaa teki tarkistaa vielä uloslähtiessä tweetit edes eteisessä.

Katselin jo verkosta uusien tukiasemien hintoja.

Antenni! Tukiaseman ruuvikierteellä oleva antennihan se oli laitetta käännellessä ja siirrellessä kiertynyt melkein irti.

Aina antenni, sanoo radiomies itselleen joka aamu ensimmäiseksi silmänsä avatessaan. Opetti aikanaan toiston kautta vääpeli Lampela kouliessaan meistä panssarivaunuradioaliupseereita.

D'oh! Antenni!

Jokin vääpeli Lampelan olemuksessa toi mieleen Edvin Laineen.

Hiput

Aurinko Kehä I:n yllä oli suuri ja sulasta kullasta tehty. Samaan aikaan vouvotti risteykseen pohjoisesta ambulanssi ja Latokartanontieltä mustamaija. Tieliikenneonnettomuus, Helsinki, luki Twitterin virrassa. Malmin asemalta 76A:han.

Perjantaina ne.

FIM-kentän vihreyden ympärillä luminen maisema. Turkulaisia ilmestyi ihmettelemään kenttää, syljeskelemään ja kiroilemaan turuksi. Illalla Tapiolassa hotdog ja yksi kauden parhaista salibandymatseista.

Lauantaina siis.

Klaukkalassakin kenttä vihreä ja ympärillä lumimaailma. Taivaalta leijaili isoja hiutaleita, kylmä hiipi ytimiin. Kotijoukkue karkasi viimeisellä hyökkäyksellään voittomaalin tekoon. Aloituspotkun lähdettyä soi pilli kolmesti.

Kotona jälkiuunileipää ja erinomaista kalakeittoa.

Sunnuntaina.

Soi: Queen: Stone cold crazy

Musta kura

Pipo-ja-hanskat-pois-lämmintä.

Mustuneet nietokset lirisevät sadevesikaivoihin, mutta hangen ohetessa tulee näkyviin myös kaikki, minkä se on kuukausia kätkenyt. Roskat, koiranpaskat ja muu saasta. Ja tonneittain märkää hiekkaa.

Autot roiskivat mustaa kuraa, jalkakäytävilläkin jo pälviä paljasta asvalttia. Ja auringon lämmittämän seinän tyvi.

Ruoholahden reunoilla kuorma-autokolonna kuljetti vielä lunta. Vihreänoranssi alus tuprutti piipustaan pakokaasua ja lipui liikkeelle kaijasta kadoten kuplan taa.

Lähtiessä kääntyi kinoksen kulmasta kaksi kypäräpäistä taistelijaa aseineen. Kaartin Jääkärirykmentin sotilaspoliisit harjoittelevat alueella, vahvistivat sivut.

Kosteat läikät kadussa

Ulkona paistoi aurinko ja sulatti tummissa kohdissa lunta niin että sihinän melkein kuuli. Näettehän muuten tekin nuo menninkäiset?

Kokoushuoneen seinillä arvovaltaisen oloisia univormumiehiä, ja siellähän olikin tuttuja naamoja. Kenraalit Heinrichs, Walden, Dietl ja Erfurth, jonka Suomen-muistelmat nakottavat tuossa hyllyllä. Rytikin, ja ryhmäkuvassa Suomen marsalkka ynnä erinäisiä muita.

Sanojen äärimmäisen maltillisia korotuksia toistuminen nosti spontaanin tirsk-reaktion. Kukaan ei sentään sanonut tulevansa kohta Sun Tzuhun.

Kotimatkalla ensivisiitti Humacissa. Tunnelmassa oli snobahtavuutta.

Mutta illalla kuplassa kylmä. Yhden alta keikkasi kipeästi penkki, toinen etsi pipoaan ja sormikkaitaan ja kolmas otti väärän repun.

Ei tänäänkään ajoissa nukkumaan. Vielä 352 megaa kuvia ladattavana.

Valopisteet silmissä

Ovat valaisseet Emily Procterin vallan taideteokseksi CSI Miamissa. Sarjan, sarjojen, valaisua näkyy mietityn.

Elokuvien ja TV:n katsominen menettää spontaaniuttaan kun alkaa miettiä moisia. Miksi ihmisillä on aina catchlightit silmissä, korkovaloa hiuksissa, kasvot niin sopivasti esillä.

Puolipimeät rikoslaboratoriot ja kuulusteluhuoneet dramaattisesti alaviistosta kajastavine valoineen.

Mutta voi nauttia kuvista kuvina.

Kai vastaava pätee kaikkialla. Ottelusta nauttiminenkaan ei ole enää samaa jos yrittää katsoessaan hahmottaa avauskuviot, karvaustasot ja puolustusmuodot.

Painavat kantamukset

Kulman Alepa menee kiinni putkiremontin vuoksi ja myi kaiken lain salliman puoleen hintaan.

Kuhinasta ja kantamuksista tuli mieleen raato, jota lihansyöjämuurahaiset kalvavat luurangoksi.

On kuivamuonaa vähäksi aikaa.

Rosvojen luolassa

Sivukirjaston lastenosastolla on outoja, moderneja nuortenkirjoja. Mutta avoimien ovien päivä päästi koulun kirjaston holveihin, ja siellähän ne kaikki vanhat tutut komeilivat.

Pertsat ja Kilut, Sivar Ahlrudit (lukemattomiakin kaksosseikkailuja!), Viisikot, Salaisuus-sarja, Kolmet etsivät, Neiti Etsivät, Sukelluslaivalla maapallon ympäri (se kansi!) ja muut Jules Vernen klassikot. Lisa Tetznerin Musta veljeskunta. Ja jopa Bigglesit.

Olo kuin Ali Baballa rosvojen luolassa (tuttu ennen kaikkea Aku Ankan taskukirjasta).

Ei sillä, että niitä välttämättä enää kaikkia lukisi, mutta jälleennäkeminen lämmitti.

Kaikesta huolimatta pidän talvesta

Meillä eskimoilla on 76 erilaista lunta kuvaavaa sanaa. Tällaista lunta kuvataan sanalla, jota en kehtaa kääntää.

- Pahkasian sarjakuva, ammoin, muistinvaraisesti.

Sunnuntaina Väiskin jää muistutti jo järveä, mutta muutama sinnikäs vielä yritti. Kaltseille ja maastoon oli noussut lumiukkoarmeija, eläimiäkin. Väinämöisenkadulla siniristit Kalevalan päivän kunniaksi ja muuallakin.

Kirkaisu sai kääntämään pään, pariskunta loikkasi juuri ja juuri sivuun katolta putoavan lumen alta. Komea tukahtunut mössähtävä tömähdys siitä kuuluu. Tänäinen ehkä kymmenkiloinen kahden metrin päähän taa, roiskeet ropisivat pohkeille. Peltisten ikkunalautojen räsähdykset antavat ennakkovaroituksen sekuntia ennen. Se ei riitä.

Loikkia kadunkulmien järvien yli, kahlailua isoimmissa. Mutta pahinta tämä jalan alla möljyävä lahkeet kasteleva joka suuntaan karkaava muhju.