Ovat valaisseet Emily Procterin vallan taideteokseksi CSI Miamissa. Sarjan, sarjojen, valaisua näkyy mietityn.
Elokuvien ja TV:n katsominen menettää spontaaniuttaan kun alkaa miettiä moisia. Miksi ihmisillä on aina catchlightit silmissä, korkovaloa hiuksissa, kasvot niin sopivasti esillä.
Puolipimeät rikoslaboratoriot ja kuulusteluhuoneet dramaattisesti alaviistosta kajastavine valoineen.
Mutta voi nauttia kuvista kuvina.
Kai vastaava pätee kaikkialla. Ottelusta nauttiminenkaan ei ole enää samaa jos yrittää katsoessaan hahmottaa avauskuviot, karvaustasot ja puolustusmuodot.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Emily Procter on päiväunityyppiä...Voisin antaa sille ruumiini ja osan sielua temmellyskentäksi
Itse en sano tästä asiasta enää sanaakaan ilman että asianajajani on läsnä.
Lähetä kommentti